Suomalaiset omalla tasollaan

PORTTILA Blogi

Dohan MM-kisojen avauspäivä osoitti kotikatsomoihin tylyllä tavalla sen, missä maailman kärki menee suomalaisiin verrattuna. Se menee odotetun kaukana.

Avauspäivän paras suomalainen oli maratoonari Anne-Mari Hyryläinen 19. sijallaan. Hän oli aivan järkyttävissä olosuhteissa puolen yön jälkeen juostussa kisassa viidenneksi paras eurooppalainen, joten ensi kesän EM-kisoissa voi tapahtua mitä vaan.

Muiden suomalaisten sijoitukset olivat avajaispäivänä seuraavat: Krista Tervo 21., Wilma Murto 22., Simo Lipsanen 23., Sara Kuivisto 26., Alisa Vainio 26., Ella Junnila 28., Camilla Richardsson 38. Näistä ainoastaan Junnila ja Richardsson eivät yltäneet lähellekään sitä tulostasoa, jolla ovat kesän kilpailleet.

Ei siis suuria pettymyksiä, vaan omalla tasolla kilpailemista. Se ei vaan riitä maailman terävimmän kärjen ollessa paikalla tuon korkeammalle. Pitääkö katsojien siis olla pettyneitä? Ei tietenkään, urheilijoiden toki, sillä ainahan sitä lähdetään arvokisoihin tekemään kauden parasta, mutta vain aniharvoin siinä onnistutaan. Mutta ei urheilija saa olla myöskään tyytyväinen siihen, että ei pystynyt venymään.

Doha näytti heti ensimmäisenä päivänä sen, että suomalaiselta yleisurheilulta puuttuvat tällä hetkellä tähdet, urheilijat jotka olisivat valmiita taistelemaan maailmanmestaruuksista. Avajaispäivälle kuvaavaa oli se, että aika monessa lajissa kansainväliset tähdet ovat varsin nuoria, kuuluvat ikäluokkaan 20-24 vuotta.

Suomessa ei näin ole ja sen pitäisi soittaa valmentajapuolella kelloja. Harjoitellaanko meillä liian vähän ja onko harjoitusten laatu tarpeeksi hyvä, kun urheilija on 18-20 vuoden iässä? Pelätäänkö meillä sitä, että urheilija menestyisikin jo 22-vuotiaana?

Muistan kun SUL:n silloinen valmennuspäällikkö Jorma Kemppainen jyrisi aikanaan, ettei yleisurheilijoita lähetetä nuorten Olympialaisiin ( alle 17-vuotiaitten), koska tuon ikäisenä ei ole aiheellista ottaa omasta tasosta mittaa kansainvälisillä areenoilla.

Välillä tuntuu siltä, että tuo ajatusmaailma on yhä voimissaan, vaikka kansainvälinen trendi näyttää ihan muuta. Tutkimustenkin mukaan urheilijan elimistö kestää alle 20-vuotiaana parhaiten kovaa harjoittelua, pitäisikö meidän valmentajakunnassa miettiä tätä?

Lauantaina stadionilla ei nähdä yhtään suomalaista, mutta keskiyön 50 kilometrin kävelyssä odotukset ovat vähintäänkin korkealla. Joko nyt olisi Aku Partasen läpimurron paikka ?

Naisten maraton näytti kuinka epäinhimilliset olosuhteet ovat tuohonkin vuorokauden aikaan. Maratonilla keskeytti liki 30 naista. Miesten 50 km kävelyyn starttaa 46 urheilijaa, jos 20 heistä tulee maaliin, niin se on jo hyvin.  Herätyskellot kannattaa laittaa soimaan kello 3.45, jos haluaa nähdä kisojen kovimman suomalaisurheilijan maaliintulon.