Urheiluliitossa valmistellaan jättiuudistusta

Sami Itani on toiminut Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana vuoden verran. Nyt hänen johdollaan ollaan tekemässä jättimäisiä uudistuksia, joiden tarkoituksena on suomalaisen yleisurheilun nostaminen jälleen parrasvaloihin.

Itani linjasi maanantaina keskustelussamme, että Suomen on noustava mitalikantaan viimeistään Pariisin EM-kisoissa 2020. Keinotkin ovat tiedossa.

SUL julkistaa lokakuussa uuden nuorten Talentien valmennusryhmän. Siihen valitaan jokaisesta lajiryhmästä yksi tulevaisuuden lupaus periaatteella, että kun on tullut valituksi, pysyy ryhmässä seuraavat 3 vuotta. Talenttiryhmälle on varattu muun toiminnan ulkopuolelta 200 000 euroa, rahat on tarkoitus käyttää urheilija-valmentajaparin

Sami Itani uudistaa rajusti SUL:n valmennusta. Kuva Jari Porttila

toimintaympäristössä.

Käytännössä tämä merkitsee noin 20 urheilijan ryhmää, jossa kullekin urheilijalle on varattu 10 000 euroa vuodessa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Opetusministeriön jakama urheilijapalkka on parhaimmillaan 20 000 euroa vuodessa. Tämä vertailu kertoo siitä, että nyt SUL panostaa oikeasti nuorten valmennukseen.

Ja kulisseissa muhii vielä suurempi uudistus!

SUL on linjannut jo aikaisemmin, että se pyrkii keskittämään valmennustoimintansa viiteen valmennuskeskukseen. Ne ovat Kuortaneen Urheiluopisto, Pajulahden Urheiluopisto, Helsinki, Tampere ja Jyväskylä.

Itani on tuskastunut siihen, että linjaus on jäänyt linjauksen tasolle, hän haluaa, että Pariisin EM-kisojen jälkeen tuo kirjaus näkyy myös käytännössä.

SUL:n kaikkien valmentajien pestit päättyvät Pariisin EM-kisojen jälkeen. Sen jälkeen alkaa jälleen uusi haku ja yhtenä sen kriteerinä tulee tiettävästi olemaan se, että valmentaja sitoutuu valmentamaan siinä valmennuskeskuksessa, jossa hänen lajinsa on painopistelajina.

Suomennetaan. Kun Pajulahti on satsannut valtavasti juuri kestävyysjuoksun valmennusolosuhteisiin, on luontevaa, että liiton kestävyysjuoksusta vastaavat valmentajat  toimivat Pajulahdessa. Vastaavasti Kuortane on satsannut valtavasti heittolajien valmennusympäristön kehittämiseen, joten on luonnollista, että heittolajien valmentajat toimivat Kuortaneella.

Valmennuskeskukset tarjoavat siis jatkossa täyden palvelun siellä harjoitteleville urheilijoille. Käytännössä siis asumisen, ruokailun, harjoituspaikat, valmennuksen, lihashuollon, muut terveyspalvelut ja henkisen valmennuksen sekä koulutuksen. Tätä pakettia rakennetaan yhdessä Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäen kanssa niin, että myös muiden olympialajien huiput voivat käyttää ja käyttävät fasiliteettejä hyväkseen.

Suomennetaan. Tokion olympialaisten jälkeen Suomeen rakennetaan huippu-urheiluun keskittyneitä valmennuskeskuksia, joissa nykyisille ja tuleville huipuille tarjotaan kaikki palvelut. Huippujen edellytetään myös harjoittelevan siellä.

Tämä merkitsee käytännössä sitä, että yksilölajien tulevaisuuden talentit ja nykyiset huiput kootaan asumaan ja harjoittelemaan samoihin keskuksiin. Näin harjoituksia pystytään tekemään ryhmissä, vaikka kyse onkin yksilölajeista. Ryhmäharjoittelun hyödyistä on saatu loistavia tuloksia Yhdysvalloissa ja Jamaikalla, samaa menetelmää on noudattanut mm. Iso-Britania.

Kuulen nyt jo korvissani sen vastarinnan, joka kumpuaa etenkin 1900-luvun huipuilta. Merkitseekö tämä sitä, että Joensuussa asuvan kestävyysjuoksijan pitää muuttaa Pajulahteen, voidakseen juosta metsässä lenkkejään? Miksi hän ei voi tehdä sitä kotikonnuillaan?

Vastaus on Ei ja Kyllä. Kenenkään ei tarvitse muuttaa väkisin minnekään, mutta jos he haluavat päästä osallisiksi huippuvalmennuksesta ja kaikesta muusta valmennukseen liittyvistä oheistoiminnoista, niin silloin hänen on muutettava.

Suomella oli Dohassa 22 urheilijaa ja kaikilla oli oma valmentaja, eli 22 eri valmentajaa. Viisaimmat näkevät jo näissä luvuissa syyn siihen, miksi meillä ei ole urheilijoita maailman terävimmällä huipulla. Meillä voi olla 22 hyvää urheilijaa tarjolla sinne, mutta meillä ei varmasti ole 22:ta maailman parasta, oman toimen ohella toimivaa valmentajaa.

Yksilölajeissa toimivien oto-valmentajien on myönnettävä se tosiasia, että he voivat nostaa nuoren urheilijan tietylle tasolle, jopa taistelemaan 18-vuotiaitten maanosan mestaruuksista, mutta maailman terävin huippu on saavutettavissa vain parhaiden valmentajien avulla. Nyt meidän huippuvalmentajat valmentavat 1-3 urheilijaa, kun valmennusryhmässä pitäisi olla 10  urheilijaa.

Valmentajapolun olisikin jatkossa kuljettava niin, että noin 15-16 ikävuoden kohdalla nuoruusiän valmentaja vaihtaisi viestikapulaa ammattivalmentajan kanssa. Kreditit säilyisivät hänellä urheilijan koko uran ajan ja SM-kisoissa pitäisi palkita urheilijan lisäksi myös urheilijan nuoruusajan valmentaja.

Maailman huippu voidaan saavuttaa kuitenkin vain huippuammattilaisten avulla. Niin yksilö- kuin joukkuelajeeissa