Vajoaako keihäänheitto Norjan tielle ?

Dohan MM-kisojen lauantai nosti sekä tummia pilviä että loi auringonsädettä suomalaisen yleisurheilun ylle.

Mennään ensin positiivisiin asioihin. Naisten pika-aidoissa saatiin nimittäin jopa enemmän kuin oli tilattu. Koko kesän varmassa kunnossa ollut kolmikko Neziri-Hurske-Korte aitoi MM-kisojen välieriin niin varmoilla suorituksilla, että hymy levisi kovimmankin pessimistin kasvoille.

Auturit pystyivät kauden tärkeimmällä hetkellä, joka oli Dohan olosuhteiden vuoksi vieläpä lokakuussa, varmoihin suorituksiin. Kaikki kolme vetivät alkuerissä vieläpä varman päälle, aitoja kolhimatta. Se kertoo paitsi kovasta fyysisestä kunnosta, niin myös henkisestä vahvuudesta. Kun on ollut kunnossa koko kesän, on helppo olla kunnossa myös arvokisoissa.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että kaikilla aitureilla on eri valmentaja ja kaikkien kehityskäyrä näyttää yhä ylöspäin. Ensi kesän Tokion olympialaisissa ja etenkin Pariisin EM-kisoissa kolmikko voi yltää mihin vain. EM-kisoista on jopa realistista odottaa mitalia!

Mitä tämän kolmikon esitykset sitten merkitsevät koko lajille Suomessa ? Ainakin sitä, että huipulle tähtäävillä nuorilla on nyt selkeä esimerkki siitä, että harjoittelemalla oikein ja kovaa, myös he voivat saavuttaa jotain suurta maailmalla. Se taas merkitsee pääsyä rahakkaisiin Timanttiliigan kisoihin.

Toisaalta, ollakseen edes mitaleilla SM-kisoissa, jokaisen huipulle pyrkivän on pystyttävä juoksemaan selvästi alle 13 sekunnin. Tämä taas merkitsee sitä, että tuo raja ei ole enää mikään haamuraja, vaan on itsestään selvää, että jokaisen kotimaankin huipulle haluavan on alitettava se.

Lumipallo on lähtenyt vyörymään, eikä sen menoa pysäytä mikään, kiitos Nezirin, Hurskeen ja Korteen.

Suomalaisessa keihäänheitossa tilanne on valitettavasti päinvastainen. Lumipallo on mäen alla ja se pitäisi jollain keinoin saada takaisin mäen päälle ja sen jälkeen pyörimään.

Jotta katastrofin syvyys ymmärrettäisiin, niin otan esimerkin. Dohan MM-kisojen 10-ottelun kultamitalisti Niklas Haul heitti ottelussa keihästä 79.05. Alla oli siis jo kahdeksan lajin suoritus reilun vuorokauden sisällä MM-areenalla ja siitä huolimatta hän heitti ottelussa paremmin kuin Antti Ruuskanen ja jäi vain reilun metrin Oliver Helanderista. Suomalaiskaksikko on harjoitellut jo vuosia vain keihäänheittoa, Haulille se on vain 1/10 osa hänen harjoitusrepertuaarista!

Ne jotka väittävät, että suomalaisessa keihäänheitossa on kaikki hyvin, voivat katsella tämän kauden Suomen tilastoa. Vain neljä suomalaista keihäänheittäjää ylitti tällä kaudella 80 metrin rajan ja heitti paremmin kuin saksalainen 10-ottelija. Ei tuolla rekordilla pitäisi paukutella rintaa.

Suomalaisessa keihäänheittovalmennuksessa on jo vuosia eletty illuusiossa, jonka mukaan niitä huippuja on kyllä tulossa. Dohassa olevasta kolmikosta Ruuskasen ja Etelätalon ura on kulkemassa eittämättä viimeisiä vuosiaan, Helanderin kroppa taas ei näytä kestävän lajille ominaisia, kovia harjoituksia ja vielä kovempia kilpailuja.

Suomen keihästilastosta löytyy vain kaksi 2000-luvulla syntynyttä heittäjää 20 parhaan joukosta, sijoilta 10 ja 15. Joten ei se tulevaisuuskaan näytä kovin hyvältä.

 Varoittelin jo vuosia ennen mäkihypyn romahdusta, että jos ei jotain tehdä ja nopeasti, niin edessä ovat "Ruotsin vuodet". Nyt on pakko sanoa samaa keihään tilanteesta, sillä erolla, että jos ei nyt tehdä radikaaleja muutoksia kehitysympäristöön, niin olemme lajissa pian "Norjan tiellä".