Helsingin IFK:n mestarijoukkueesta 1969 kertova kirja HIFK Stadin Kingit, on valittu vuoden urheilukirjaksi 2019. Valinnan teki Urheilumuseon valitsema toimikunta.

Vuoden Urheilukirja-palkinto on jaettu jo vuodesta 1980 lähtien. HIFK Stadin Kingit  kirjan on kirjoittanut Harri Pirinen ja sen on kustantanut Minerva kustannus.

Vuonna 2018 Vuoden Urheilukirjaksi valittiin Kari Hotakaisen kirjoittama Tuntematon Kimi Räikkönen kirja.

Urheilumuseon raati antoi kunniamaininnan Seppo Myllylän kirjoittamalla kirjalle Hillitöntä Menoa- judoa ja lastensuojelua.

Vuoden Urheilukirjan valintaraatiin kuuluivat tänä vuonna Esko Heikkinen, Juha Kanerva, Kristiina Kekäläinen, Susanna Luikku ja Mika Wickström.

Jari Porttila

Valtion päämiehillä on yleensä omakohtaista kosketuspintaa urheiluun. Urho Kekkonen hiihti mielellään ja paljon. Mauno Koivistolle lentopallo oli henkireikä politikoinnin keskellä. Minullakin oli  kunnia pelata häntä vastaan,  ja huonolla menestyksellä.

Martti Ahtisaareen, nobellin rauhanpalkinnon saajaan törmäsin golf-kentällä, Tarja Halonen oli ja on yhä voimistelun ystävä. Sauli Niinistölle urheilu on osa arkea. Kesäisin hän heittää keihästä ja työntää kuulaa mökillä, tenniskentillä hän on tuttu näky. Olen tehnyt Niinistöstä ja rullaluistelusta juttua, talvella hän on usein tuttu näky yleisillä jäillä kiekkomailansa kanssa.

Ei siis ihme, että maailman suurimman valtion johtaja, presidentti Vladimir Putin on myös intohimoinen urheilija. Arvo Tuomisen Putin, koko tarina ( readme.fi ) kirjassa tuodaan hyvin esille hänen mieltymyksensä kamppailulajeihin.

Putinin ensimmäinen laji oli nyrkkeily. Harrastuksesta on oltu vaiti aivan näihin päiviin saakka. Putinin innostus lajia kohtaan sammui kuitenkin nopeasti,  kun hän mursi nenänsä jo ensimmäisissä harjoituksissa.

 Seuraava laji, judo, vei Putinin mennessään. Hänestä tuli lajin aktiivinen harrastaja ja kehitti taitonsa aina mustan vyön asteelle saakka. Nykyään Putinista nähdään kuvia, kun hän "lämmittelee" matolla Venäjän olympiaedustajien kanssa. Viimeksi hän oli judotreeneissä maajoukkueen kanssa elokuussa.

Putin on tuttu näky myös jääkiekkokaukalossa. Hänen joukkueensa pelaa vuosittain näytösotteluita Venäjällä, niissä on ollut mukana mm. Suomen Presidentti Sauli Niinistö sekä NHL:n ammattilaisemme Jari Kurri ja Esa Tikkanen.

Judo ja jääkiekkoharrastus on yhdistänyt myös Putinin ja Arkadi sekä Boris Rotenbergit. Boris Rotenbergin poika Roman asui nuoruutensa Suomessa, pelaten jääkiekkoa mm. LäKissä. Nykyään Roman on Hartwall areenan hallituksen puheenjohtaja, yksi Pietarin SKA:n omistajista ja Venäjän jääkiekkoliiton ensimmäinen varapääjohtaja. Hänenkin kanssaan on tullut oltua jäillä.

Putinilla pysyy kädessä myös tennismaila, ei siis ihme, että myös Suomen passin omistava Gennadi Timtsenko on hänen ystävänsä. Timtsenko on innokas tennispelaaja ja hän sponsoroi ennen EU:n Venäjän pakotteita mm. Talissa pidettyä tenniksen ammattilaisturnausta.

Vladimir Putin on ollut vallassa 20-vuotta, Arvo Tuomisen kirja avaa omalla, tavanomaisesta poikkeavalla tavalla noita vuosia uusin silmin. Mielenkiintoinen Venäjän kiertäjän kirja, joka kannattaa lukea.

Jari Porttila 7.1.2020

​

Vuosi 2019 oli erinomainen urheilukirjojen  vuosi. Kirjojen julkaisumäärä osoittaa, että urheilukirjoilla on kysyntää, etenkin elämänkerroilla.

Lukijana voisin toki esittää toiveen; ne kirjan ensimmäiset sata sivua, jossa kerrotaan kohteen lapsuudesta, leikkikavereista jne. voisi typistää vaikka viiteen sivuun. Tämä ei koske pelkästään urheilukirjoja, vaan elämänkertoja yleensäkin, kaikki asiat kun eivät välttämättä kiinnosta lukijoita.

Mitkä kirjat ovat sitten must-kirjoja pukinkonttiin?

Elämäntarinista ykköseksi nousevat Jari Mönkkösestä kertova, Mika Saukkosen kirjoittama Viimeinen Voltti ( Docendo ), Mika Poutalasta kertova Muutaman sadasosan tähden ( Petri Lahti, Minerva ) ja Tapio Suomisen urasta kertova Urheiluhullu ( Lasse Lindqvist, Otava ).

Viimeinen Voltti on ehdolla vuoden urheilukirjaksi ja syystä. Mönkkösen tarina on välillä niin syvissä vesissä uiva tarina, että lukijankin silmäkulmat kostuvat. Se on myös kertomus taistelijasta, joka haluaa pitää ohuestakin elämänlangasta kiinni läheisten avulla viimeiseen saakka, se on kertomus miehestä, joka ei anna periksi.

Mänkkösen tarina kertoo myös siitä, kuinka elämä saattaa muuttua täydellisesti muutamassa sekunnissa ja kuinka palaset kootaan sen jälkeen yhteen. Mönkkönen oli vieraana Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla 2019, tuo tarina ei enää ehtinyt mukaan kirjaan.

Mika Poutalan tarina, Muutaman sadasosan tähden, on hiukan kevyempää luettavaa, vaikka Vancouverin olympialaisissa koettu, sillä hetkellä murskaavalta tuntunut kolme sadasosaa jättivät hänet olympiamitalistien ulkopuolelle. Ja kuin kohtalo olisi päättänyt tehdä Poutalan kohdalla kaiken vaikeimman kautta, jää hän myös PyeongChangin olympialaisissa mitalien ulkopuolelle, taas kolmella sadasosalla.

Kirja avaa myös hyvin pikaluistelun historiaa ja sitä, kuinka Suomesta ponnistetaan yhä ulkojäiltä maailman huipulle.

Tapio Suomisen Urheiluhullusta on ollut julkisuudessa paljon yksittäisiä nostoja, mutta lukijalle avautuu kirjan kautta hyvä kokonaiskuva siitä, millaisissa kulisseissa maan johtava urheiluselostaja pääsi urheilun huippuhetkiä aistimaan. Kun jotain asiasta tiedän, olisi jopa toivonut, että näitä tarinoita olisi painotettu kirjassa vielä enemmän.

Jos pukinkonttiin haluaa mukavasti etenevän ( ilman niitä 100:aa ensimmäistä sivua ) paljastuskirjan urheilun kulisseista, niin tämä on oikea valinta.

Vaativimmille lukijoille kannattaa harkita Kalle Virtapohjan kirjoittamaa Kaihari&Kekkonen (Maahenki 2019) kirjoittamaa historiankirjaa. Kalle Kaiharin elämää avaava kirja kertoo myös sotien jälkeisen ajan urheilusta ja urheiluelämän omista taisteluista, jotka eivät olleet vähäisiä. Kekkosen rooli on kirjassa ymmärrettävän suuri ja mielenkiintoinen.

Jälkipolvi muistanee Kaiharin parhaiten Tasavallan presidentin Urho Kekkosen Taistelijan Maljasta, jonka Kaihari yleensä jakoi olympialaisissa menestyneille urheilijoille. Ensimmäinen Taistelijan malja jaettiin Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960.

 Vuoden urheilukirjaksi on ehdolla myös Heinäpään Ravisankarit ( Erkki Hujanen, Docendo ) kirja, joka avaa ravien ihmeellistä maailmaa tavalliselle lukijalle. Kirja kertoo kolmesta valmentaja-ohjastajasta, Jorma Kontiosta, Antti Teivaisesta ja Korven kolmesta veljeksestä.

Vaikka ravit eivät kuuluisi jokaviikkoiseen harrastukseen, kannattaa kirja lukea, sillä se avaa hyvin Heinäpään sankarien tarinoiden kautta ravien maailmaa.

Jos haluat yllättää jouluna kirjalla, joka on vaativa, mutta myös ajatuksia herättävä, niin silloin valinta osuu Erkka Westerlundin Elämän peliä kirjaan ( Fitra ). Erkkahan tunnetaan jääkiekkovalmentajana, jonka kädenjäljestä on päästy nauttimaan viime vuosina, niin NHL:ssä kuin maajoukkueessa.

Westerlund on siitä erikoinen valmentaja, että hän on pystynyt uusiutumaan lajin kehityksen mukana. Hän on myös pystynyt aistimaan muutoksen tuulet yleensä vuosia ennen muita ja juuri sen vuoksi hänen ajatuksiin kannattaa tutustua juuri nyt.

Jari Porttila