Tuhoaako Norjan ylivoima hiihdon ?

Kuutoisvoitto miehissä ja kolmoisvoitto naisissa Norjalle.

Moni kysyi SkiTourin jälkeen, mihin laji on menossa, kun vain norjalaiset menestyvät. Varmaa on vain se, että lajin yleinen mielenkiinto kuihtuu, jos kärkeen ei muilla ole asiaa.

Tilanne on vakava, sillä kansainvälisesti hiihto elää Keski-Euroopan suurten maiden ja sitä kautta tulevien sponsorien avulla. Kuten Ampumahiihto on tehnyt.

Norjalaisten mykistävä menestys nostaa ilmoille väkisinkin kysymyksen, eikö muualla harjoitella vai eikö muualla osata harjoitella yhtä hyvin kuin Norjassa ?

Kysymys on tietenkin aiheellinen, miten norjalaisten ylivoima on oikein selitettävissä?

Jotkut pistävät sen huulirasvan piikkiin, mutta se on aivan liian yksinkertainen selitys. Eikä edes noin laajalla skaalalla uskottava.

Kun norjalaisten menestystä peilaa muiden maiden vastaavaan, niin on hyvä muistaa, että hiihto on maassa vähintäänkin samassa asemassa kuin jääkiekko Suomessa. Montako norjalaista NHL-tähteä osaatte nimetä? Tai montako kertaa Norja on ollut jääkiekon MM-kisoissa mitaleilla ?

Norja pystyy siis tuottamaan koko ajan maailman huipulle uusia tähtiä, koska heillä on massaa mistä huippuja voi ammentaa. Ja ollakseen edes kohtuullinen hiihtäjä Norjassa, on oltava maailman huipputasoa. Näin se oravanpyörä pyörii.

Kansainvälinen hiihtoliitto FIS sen sijaan voisi ja sen pitäisi lajin tulevaisuuden nimissä puuttua tilanteeseen heti. Sen ei pitäisi sallia enää FIS:n hiihtopomon Vegerd Ulvangin junailla SkiTourin tapaisia kilpailuja, joissa voivat lähtökohtaisestikin menestyä vain norjalaiset ja edes jotenkin ruotsalaiset.

Kansainvälisestä kilpailuohjelmasta pitäisi tehdä, jos lajin elinvoimaisuus siis halutaan turvata, yleisöystävällisempi. Ei kukaan Norjan ulkopuolella lähde tarpomaan metsään kannustaakseen 10 sekuntia näkyvissä olevaa hiihtäjää. Hiihtäjät pitää tuoda yleisön eteen, niin kuin ampumahiihdossa tehdään.

Tämä merkitsee auttamatta lyhyempiä matkoja ja reittejä, jotka ovat suurimmalta osin yleisön edessä. Ilmastonmuutos ja leudot talvet ovat jo pakottaneen järjestäjät tähän, joten suunta on tiedossa.

Skiathlon meinattiin jo haudata, mutta juuri se saattaa olla lajin pelastus. Ei niin, että ensin hiihdetään 15 kilometriä perinteistä ja sitten sama vapaalla, vaan esimerkiksi 4x2,5 kilometriä, niin että suksia vaihdetaan välissä kolme kertaa. Näin tulisi stadionille säpinää ja yleisöllä riittäisi katsomista koko ajan.

FIS:n hiihtojaoston on nyt pakko miettiä muutoksia, muuten laji saattaa näivettyä yhden maan temmellyskentäksi, joka ei enää kiinnosta ketään. Ensimmäiseksi norjalaisten olisi itse kieltäydyttävä lajin päättäjien paikoilta FIS:ssä.

Jari Porttila