SUL:n uudistushanke herätti rajua keskustelua

Maximusportin keskiviikkona julkaisema uutinen SUL:n aikeista muuttaa huippuvalmennus valmennuskeskuksiin jakoi rajustikin mielipiteitä.

Urheilijat ja valmentajat ottivat kantaa uudistukseen mm. Twitterissä. Ensi reaktio oli tyrmäävä; ei uskottu että urheilijat, eivätkä etenkään valmentajat lähtisi mukaan uudistukseen.

Kuulan olympiakävijä ja sittemmin myös valmentajana toiminut Conny Carlsson tyrmäsi hankkeen ainakin omalta osaltaan, epäillen myös ettei urheilijoita saataisi esimerkiksi Kuortaneen valmennuskeskukseen.

Melko pian Connyn twiitin jälkeen seitsenottelija Miia Sillman kertoi samassa viestiketjussa urheilijan näkökannan asiaan. Hänen mukaansa : " Usein ollaan liian mukavuuden haluisia, eikä sen vuoksi edes harkita hyppyä tuntemattomaan ja muuttoa uudelle ja vieraalle paikkakunnalle, mikäli seuraava askel omalla uralla sitä vaatisi."

"Silloin mielestäni punnitaan toden teolla, haluaako oikeasti tavoitella omaa ja maailman huippua."

Sillmannin vastaus keräsi heti tukuttain tykkäyksiä, samoilla linjoilla oli moni valmentaja ja urheilija.

Urheiluliiton on tarkoitus siirtää kirjaamansa pykälä valmennuskeskuksista käytäntöön vuoden kuluttua, kun mennyt olympiadi on ohi. On myös puhuttu, että samalla luovuttaisiin painopistelajeista. Tämä merkitsisi sitä, että valmennuskeskuksissa vastattaisiin sinne nimettyjen  lajiryhmien valmennuksesta.

Näin esimerkiksi Kuortane saattaisi vastata heitoista ja otteluista, Jyväskylä/Tampere pika- ja aitajuoksuista, Pajulahti kestävyysjuoksuista ja hypyistä. Kentällä on myös vielä tahoja, jotka haluaisivat lisätä valmennuskeskuksien joukkoon Turun, jossa yleisurheilun harrastajamäärät ja taso on huippuluokkaa.

Kuortaneella valmentava, keihäänheiton lajivalmentaja Petteri Piironen sen sijaan liputti vahvasti keskittämisen puolesta.

Näyttääkin siltä, että Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itanin kovin haaste on saada valmentajakunta hyväksymään uusi toimintamalli. Suomessahan on vain tukku yleisurheilun ammattivalmentajia, suurin osa MM-joukkueen valmentajista tekee sitä oman työn oheella.

Joukkuelajeissa tilanne on toinen. Siellä valmentaja elättää itsensä ja perheensä saamallaan palkalla, eikä paikkakunnan vaihto ole sen vuoksi ongelma, vaan itsestään selvyys. Samaa voi sanoa palloilulajien urheilijoista, koripalloilijoista, lentopalloilijoista, jalkapalloilijoista, jääkiekkoilijoista ja jopa salibandyn pelaajista. He vaihtavat parhaassa tapauksessa vuosittain asuinpaikkaa, se ei ole heille ongelma. He pelaavat siellä, missä saavat siitä palkkaa.

Tämän käytännön soisi yleistyvän myös yleisurheilussa. Miksi ns. valtaseurat eivät voisi maksaa palkkaa urheilijoille siitä, että he urheilevat vaikka HKV:n, VU, Espoon Tapioiden, Turun Urheiluliiton, Tampereen Pyrinnön tai Jyväskylän kenttäurheilijoiden riveissä. Samalla he olisivat osa seurojen markkinointia ja osallistuisivat siihen, juniorivalmennukseen jne.

Ehkä yleisurheilun ja samalla myös hiihdon pitäisi pikku hiljaa astua nykyaikaan. Nythän lajin ja valmennuksen arvo mitataan pitkälti siihen kulutettavien maksujen perusteella. Harva kyseenalaistaa jääkiekkoseuran satojen eurojen kuukausimaksuja, kun seurassa lapsi saa ammattimaista valmennusta. Ehkä suurten yksilölajien olisi herättävä tähän samaan todellisuuteen. Ei ole häpeä pyytää valmennuksesta hintaa, se on itse asiassa ammattimaisuuden yksi tae.

Voimistelussa tämä on jo ymmärretty ja saleilla käyvien lasten määrä vain kasvaa.