Pitkämäki jätti monta merkkipaalua

Tero Pitkämäki ilmoitti maanantaina kaikkien yllätykseksi, että hänen 15 vuotta maailman huipulla kestänyt ura päättyy tähän vuoteen. Vuoteen, jolloin Pitkämäki ei enää heittänyt kilpaa.

Yllätys uutinen oli sen vuoksi, että kun sain hänen managerinsa Tero Heiskan kutsun saapua Seinäjoelle Teron infoon, oli kutsu muotoiltu sanoin  "vai jatkuuko ura vielä vuoden".

Kaikki uskoivat, sillä ensi kesänä ovat sekä Olympialaiset, että EM-kisat.

Ei jatku ja sekin on ymmärrettävä päätös. Pitkämäen kohdalla viimeiset vuodet ovat olleet täynnä loukkaantumisia, joiden keskeltä hän on aina noussut kolkuttelemaan maailman terävintä kärkeä.  Tero oli MM-kisoissa 2017 vielä viides, vuoden 2015 MM-kisoissa mitaleilla, kun kaulaan ripustettiin pronssi.

Pitkämäen kroppa alkoi kuitenkin olla siinä kunnossa, että hän tiesi sen rajat. 90 metrin heitto olisi ollut enää haave, myös arvokisojen palkintopallille nousu olisi ollut jo pienoinen ihme.

Kun on noussut arvokisoissa seitsemän kertaa palkintopallille ja juhlinut yhtä maailmanmestaruutta, on rima asetettu korkealle. Vaikka Doha näytti, että arvokisoissa pärjää yhä 87 metrin kaarella, ei sekään enää houkutellut.

Olen seurannut Teron uraa juniorivuosista lähtien. Hän on aina asettanut riman itselleen korkealle, aidosti riemuissaan hän on ollut vain voitettuaan maailmanmestaruuden 2007 Osakassa. Edes Pekingin olympiapronssi ei ollut unelmien täyttymys, sillä Pitkämäelle on kelvannut aina vain voitto.

Pitkämäki on myös viimeisiä "vanhan liiton" urheilijoita, joka on noudattanut periaatetta tulokset puhuvat puolestaan. Teroa ei löydy sosiaalisesta mediasta, hän ei jaa tunteitaan suurelle yleisölle. Kuinka monta juttua, joissa Tero poseeraisi kotisohvalla, olette nähneet? Ette yhtään, sillä Tero on vetänyt julkisuudelle aina tiukat rajat, kotiin ei ole päästetty yhtään toimittajaa eikä kuvaajaa.

Jotkut ovat valittaneet, että Pitkämäki on jättänyt itsestään ujon kuvan. Itse asiassa hän on vain kulkenut hänen aikansa keihäsjermujen viitoittamaa tietä, jossa hymy ei todellakaan ollut herkässä.

Tulokset ovat kuitenkin olleet vastustamattomia. Suomi on saavuttanut 2000-luvulla kuusi yleisurheilun MM-mitalia, Pitkämäki on tuonut niistä puolet, eli kolme. EM-kisoissa suomalaiset ovat saavuttaneet 2000 luvulla 11 mitalia, Pitkämäki on tuonut niistä kolme. Ja kruununa on se Pekingin olympialaisten pronssi.

Pitkämäen ennätykseksi jäi Kuortaneella 2005 heitetty 91.53, hän ylitti tuon maagisen 90 metrin rajan kuudessa kilpailussa, viimeisen kerran muuten voittaessaan MM-kultaa Osakassa 2007.

Houkutus päättää uran Japaniin, maahan josta tuli MM-kulta oli varmasti suuri. Pitkämäki pohti lopettamispäätöstään koko kesän ja kun hän lopulta oli valmis kertomaan sen julkisesti, on urheilukansan syytä kunnioittaa päätöstä ja Pitkämäkeä. Timanttiliigan kokonaiskisankin voittanut Pitkämäki on "elkäkepäivänsä" ansainnut, joskus tulevaisuudessa hänet nähdään varmasti kentän laidalla valmentajan roolissa.

📷