Mäkihyppy nousemassa aallon pohjasta

Päävalmentaja Lauri Hakola

Suomalaisen mäkihypyn nousu on alkanut. Matkaa parrasvaloihin, maailmancupin palkintopallille on vielä jonkun verran, mutta siitä synkeästä yöstä jossa laji oli, ollaan nyt noustu.

Seurasin aikanaan valtaosan Janne Ahosen loiston päivistä paikanpäällä mäkimontussa ja varoittelin suomalaisen mäkihypyn tulevasta lamasta jo muutamaa vuotta ennen kuin se konkretisoitui.

Nyt olen varma siitä, että laji on palaamassa menestyksen tielle.

Meillä on nyt neljän hyppääjän A-maajoukkue, mutta senkin takana on nähtävissä selkeästi tulevaisuuden toivoja. A-maajoukkue on sen sijaan valmis ottamaan uuden menestysaskeleen jo tänä talvena.

Maajoukkueen konkari Jarkko Määttä on vasta 25-vuotias, Antti Aalto 24 vuotta, Eetu Nousiainen 22 vuotta ja Niko Kytösaho 20 vuotta. Kasassa on siis nuori nelikko, joka muistuttaa erehdyttävästi Ahosta tämän nuoruusvuosina.

Kun kyselin kaverien testituloksia mäkimaajoukkueen infossa, piti kevennetyn pompun tuloksia kysyä uudelleen, sillä en ollut usko korviani. Nousiainen kertoi pompun kehittyneen nyt lukemiin 65 cm, eli se on jo samaa tasoa kuin Matti Nykäsellä oli aikanaan!

Maajoukkueessa on rakennettu viimeiset kolme vuotta fyysistä pohjaa, sen kun huomattiin olevan se akilleen kantapää. Nyt fysiikka on saatu jo sille tasolle, että hyppääjät jaksavat kiertää maailman cupin kokonaan, niin etteivät ominaisuudet laske merkittäväksi esimerkiksi Mäkiviikon jälkeen.

Maajoukkueen valmentaja Lauri Hakola on valmentajana innoittava, mutta samalla realisti. Tultuaan päävalmentajaksi keväällä 2018 hän teki aivan oikeat johtopäätökset niistä syistä, jotka johtivat mäkihypyn lamaan. Niiden teen on tehty nyt töitä hänen johdollaan kaksi kesää ja suunta on oikea.

Fysiikan rakentaminen on kuitenkin kuin kivitalon tekemistä harkoista. Jokainen kerros on muurattava erikseen, eikä sinne ylimmälle kerrokselle ole oikotietä. Matka voi joskus tuntua pitkältä, mutta kun hyppääjät näkevät testituloksista, että harkkoja on taas tullut kesän aikana monta varvia lisää, voivat hekin lähteä kauteen luottavaisin mielin.

Mäkihypyn ongelmaan voisi oikeastaan tiivistää koko suomalaisen huippu-urheilun ongelman. Meillä ei harjoitella välttämättä tarpeeksi kovaa niinä vuosina, kun urheilijan keho ottaa parhaiten vastaan kovaa harjoittelua. Tällöin puhutaan ikävuosista 16-20 vuotta. Silloin urheilijan oma hormonituotanto on parhaimmillaan ja harjoituksista palautuminen on nopeinta.

Toinen mäkihypyn ongelma oli se, että maajoukkueen takana ei ollut toimivia valmennusryhmiä. Karrikoidusti tilanne oli se, että ne jotka pääsivät Rovaniemen karsintakilpailun kautta Rukan maailmancupiin olivat niitä, joiden kausi jatkui koko talven. Niille, jotka putosivat joukkueesta kauden ensimmäisessä kisassa, kausi oli käytännössä ohi.

Nyt suomalaiset kilpailevat joukolla Continental-cupin kisoissa ( B-maajoukkue ) ja Suomessakin on oma kilpailusarja, Veikkaus-cup. Siinä on sarjat miehille ja alle 18-vuotiaille. Näin taataan se, että Suomessakin on mahdollista kehittyä ja kilpailla. Tässä kohtaa on syytä huomioida paljon parjatun Veikkauksen merkitys lajin kehittämisessä. Viime vuonna Veikkaus-cupin voittaja oli nyt B-maajoukkueessa oleva Mico Ahonen.

Hakola on myös tuonut maajoukkueen kotiluolaksi Kuopion Puijon mäkikeskuksen. Niko Kytösaho muutti Kuopioon, jotta pystyi harjoittelemaan valvotuissa olosuhteissa koko ajan. Suomalaisten ohella Puijolla harjoittelivat Mika Kojonkosken vetämä Kiinan mäkijoukkue. Mäkikeskuksessa oli tarjolla myös valmennuksen oheispalveluja.

Tästä keskittämisestä haaveili aikanaan myös paljon parjattu päävalmentaja Pekka Niemelä. Kun nyt katsotaan taaksepäin, niin huomataan että Niemelä oli profeettana aikaansa edellä. Niemelän aikana maajoukkueeseen saatiin sentään oma pukuteknikko. Rahapulan vuoksi hanke vedettiin vuoden jälkeen jäihin.

Nyt Hakola on saanut hankittua joukkueelle Slovenian maajoukkueen puvuista vastanneen ranskalainen pukuasiantuntijan. Näin hyppääjät voivat keskittyä vain hyppäämiseen, pukuasioissa Suomi kulkee jälleen siellä, missä tuloksetkin uskottavasti pian ovat, maailman terävimmällä huipulla.