Miten taiotaan jättiyleisö tyhjälle arenalle ?

Tom Gordin ja Kati Hurme

Muistan kun 35 vuotta sitten Uuden Suomen silloinen päätoimittaja Johannes Koroma kutsui minut kulmahuoneeseensa. Mietin, että mitäs nyt ?

Kun pääsin sisälle, Johannes aloitti terävästi "Jari, mitäs jos sinusta tehtäisiin myös ratsastustoimittaja", hän kysyi.

Olin hetken hiljaa. Olin toki jo Los Angelesin kisoissa 1984 tehnyt lajista juttua ja se lienee sytyttänyt myös Koroman asialle. Kun vastasin, että kyllähän se käy, alkoi yhteistyö Tom Gordinin kanssa.

Gordin oli yhdessä Patrik Laguksen kanssa saanut kuningasidean, jossa esteratsastuksen maailmancup tuotaisiin Suomeen. Idea oli hurja, sillä lajin kotimaisissa kisoissa ei juuri maksavaa yleisöä ollut, mutta Suomesta löytyi kovan tason esteratsastajia.

Kati Hurme oli silloin nouseva tähti yhdessä Anne-Mari Kynsilehdon kanssa. Tuon kaksikon edesottamuksia seurattiinkin Horse Showssa henkeä pidätellen, ja yllätys yllätys, ne katsomot olivat täynnä väkeä. Vai oliko se edes yllätys?

Eivätkä ihan mitä tahansa väkeä, vaan juuri niitä joita yritykset arvostavat markkinoinnissa eniten. Nuoria ja naisia.

Tom Gordin on tehnyt 35 vuodessa ihmeen. Horse show on yhä syksyn merkkipaalu ja se vetää vuosi toisensa jälkeen katsomot täyteen juuri niitä henkilöitä, joita mainostajat yhä arvostavat eniten. Nuoria ja naisia.

Viikonlopun aikana Helsingin jäähalliin odotetaan jälleen 30 000 - 40 000 ratsastuksen harrastajaa ja katsojaa. Helsingin IFK joutuu pelaamaan 6-7 runkosarjan ottelua saadakseen halliin saman verran väkeä. Ja kyseessä on sentään jääkiekko ja SM-liiga, parhaiten markkinoitu kotimainen palloilusarja.

Gordin on rakentanut Horse Showsta tuotteen, joka vetää yleisöä ja yrityksiä pelkällä nimellä ja maineellaan. Kun on tehnyt kaiken alusta lähtien oikein, voi nyt nauttia tapahtuman hedelmistä. Vaikka kisoissa jaetaan palkintorahoja 500 000 euroa ja muihin järjestelyihin kuluu toinen mokoma, on Gordin pystynyt taikomaan rahat yhteistyökumppaneilta.

Uskoisin, että aika monen tapahtumajärjestäjän kannattaisi yrittää Gordinin puheille, ihan vaan sen vuoksi, että tietäisi kuinka menestyvä tapahtuma rakennetaan.

Gordinin panos suomalaisen esteratsastuksen kehittymisessä on ollut myös valtaisa. Kun Suomi isännöin yhtä maailmancupin osakilpailua, merkitsee se sitä, että suomalaisilla on mahdollisuus kilpailla kotimaassa maailman arvotetuimmassa ratsastuksen kilpailutapahtumassa.

Esteratsastuksen menestys on kiinni monesta eri tekijästä, eikä pienin ole kunnon hevosen löytäminen. Suomalaisilla on ollut aikojen saatossa muutama loistava hevonen, mutta käytännön syistä ne on myyty kovalla hinnalla, eikä ole yritetty päästä niillä esimerkiksi olympialaisiin.

Ratsastajainliitolla onkin vielä työsarkaa siinä, että suomalainen esteratsastaja saataisiin sille tasolle, että hän pääsisi kilpailemaan olympialaisiin. Helsinki International Horse Show tarjoaa kuitenkin puitteet tavoitella tuotakin paikkaa ja menestystä vaativassa lajissa.

Muistettakoon nyt vaikka se tosiasia, ettei Suomessa ole yhtään yleisurheilun Timanttiliigan kisaa, mutta esteratsastuksen FEI World Cupin osakilpailu on.