Miksi kukaan ei soittanut Nezirille ?

Olympiakomitean urheilijoille anomat apurahat puhututtavat vuosi toisensa jälkeen, niin myös nyt.

Aitajuoksija Nooralotta Neziri sai 10 000 euron apurahan, hänen kilpasiskonsa Reetta Hurske ja Annimari Korte 20 000 euroa.

Selityksesksi tarjotaan sitä, ettei Neziri hakenut kuin 10 000 euroa ja ettei hakemusta voinut enää jälkikäteen muuttaa.

Selitykset vuotavat kuin se kuuluisa enon vene.

Ymmärrän toki, että Neziri oli arvioinut suorituksensa rehellisenä urheilijana vain 10 000 euron suuruiseksi. Mutta sitä en ymmärrä, ettei olympiakomitean huippu-urheiluyksiköstä kukaan voinut olla Neziriin yhteydessä, kun hänen hakemus tuli Olympiakomiteaan.

Eikö kukaan huomannut vertailla pika-aiturien anomuksia. Eikö kukaan todellakaan huomannut tuota 10 000 euron käppiä ennen kuin esitys lähetettiin Opetus- ja kulttuuriministeriöön ministeri Hanna Kososelle hyväksyttäväksi?

Oliko tilanne tuossa vaiheessa todella se, ettei kukaan ymmärtänyt soittaa Nezirille ja kertoa hänelle, että muut pika-aiturit hakevat 20 000 euron apurahaa, joka voitaisiin siis myöntää myös Nezirille.

Nooralotta painotti Maximusportille sitä, että tietenkin moka oli hänen.

- Oma mokahan se oli, mutta voisihan niitä hakuvaiheen sääntöjä tarkentaa.

Niin voisi ja tulisi.

- Ohjeissa lukee, että saadakseen 20 000 euroa tulee olla arvokisojen mitalisti tai lähellä sitä. Olin MM14, niin en edes kuvitellut saavani sitä, Neziri kertoi.

Neziri luki siis sääntöjä turhankin tarkasti, mutta kysyn taas, miksi kukaan Olympiakomitean huippu-urheilu yksiköstä ei ollut häneen yhteydessä etukäteen, eikä edes sen jälkeen kun hakemus tuli?

Annimari Korte  oli MM-kisoissa 17:sta ja Reetta Hurske 21:nen. He olivat tarpeeksi lähellä mitalia ja saivat 20 000 euron tukirahat. Jokin tässä nyt mättää ja sen tietävät kaikki. Jos Opetusministeriö asettaa jotkut kriteerit, on niiden oltava niin selkeät, ettei nähdyn kaltaisia oikeusmurhia enää tapahdu.

Apuraha jaettiin kaikkiaan 163 urheilijalle. Näistä suurimman, 20 000 euron apurahan sai 20 urheilijaa. Seuraavaksi suurimman apurahan, 10 000 euroa sai 44 urheilijaa. 6000 euron apuraha jaettiin 99 urheilijalle.

Hakemukset tehtiin siis Olympiakomitealle, jonka lajiryhmävastaavat kävivät hakemukset läpi ja lopullisesti ne hyväksyi Mika Lehtimäki. Lehtimäen kautta lista lähti sitten Opetus- ja kulttuuriministeriöön, jossa sen käy vielä läpi virkamiestaso ennen kuin se menee hyväksyttäväksi ministerille.

Nyt mikään näistä tahoista ei reagoinut asiaan.

Asia voi tuntua pieneltä, mutta yksittäisen urheilijan kohdalla sen merkitys on valtava. Nythän jaettiin apurahoja joiden avulla haetaan urheilumenestystä mm. Tokion olympialaisista.

Yleisurheilijoista suurimman 20 000 euron apurahan saivat Lassi Etelätalo, Marjaana Heikkinen, Oliver Helander, Reetta Hurske, Annimari Korte, Amanda Kotaja, Kristiina Mäkelä, Toni Piispanen, Antti Ruuskanen ja Leo-Pekka Tähti.

Puolta pienempään, eli 10 000 euron apurahaan joutuivat tyytymään Maria Huntington, Ella Junnila, Simo Lipsanen, Henry Manni, Nooralotta Neziri, Veli-Matti Partanen ja Topi Raitanen.

Koska apurahoja esittävä taho on Olympiakomitea, ei nyt nähtyä tilannetta soisi enää tapahtuvan. Kyllä rahanjaossa pitää huomioida tulokset ja tulevaisuuden ennuste, eikä määräävä tekijä voi tai saa olla hakemuksessa olevan viimeinen sisäänjättöpäivä.

Jari Porttila