Kummallisten "sammakkojen" ilta

Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani. Kuva Jari Porttila

Yleisurheilun MM-kisat päättyivät Dohassa suomalaisittain keihäänheiton neljänteen sijaan ja kummallisiin lausuntoihin.

Lassi Etelätalon neljäs sija keihään finaalissa on suomalaisjoukkueen suurimpia yllätyksiä, sillä Leo Pusan valmennettava varmisti kisapaikkansa vasta Ruotsi-maaottelun jälkeen ja olikin sitten paras keihäsmies. Neljäs sija pelasti myös suomalaisten kasvot, nyt kisat eivät jääneet aikakirjoihin kautta aikojen heikoimpina suomalaiskisoina.

Daeugun MM-kisoissa 2011 yksikään suomalainen ei ollut kahdeksan parhaan joukossa ja Lontoossa 2017 paras suomalainen oli viides. Onko kaikki siis hyvin ?

Ei varmasti. Joukkueen 22 urheilijasta noin karkeasti kolmannes onnistui hyvin tai yli odotusten ( Etelätalo, Neziri, Hurske, Korte, Mäkelä, Kuivisto ja Hyryläinen). Määrä on ollut tilastollisesti sama jo vuosia, joten tätä taustaa vasten tilanne on normaali. Omalla tasollaan kilpaili reilu kolmannes ja selkeitä pettymyksiä, no heitäkin oli, ei kuitenkaan arvokisojen ensikertalaisten joukossa.

Hyvää Dohassa oli myös se, että joukkueessa oli paljon aikuisten arvokisojen ensikertalaisia. Nyt he saivat tulikasteen "ääriolosuhteissa", Tokion olympialaisiin ja etenkin Pariisin EM-kisoihin on nyt astetta helpompi lähteä.

Mistä meidän pitää sitten olla huolissaan ? Tietenkin siitä, että jäimme taas kauaksi Ruotsin ( 3 mitalia ), Norja ( 1 mitali ) ja jopa Viron ( 2 mitalia ) tasosta. Ruotsalaisen saalistivat Dohasta peräti kolme mitalia, aiemmin syksyllähän saimme länsinaapurilta myös kunnon selkäsaunan maaottelussa. Kaikkiaan mitaleille ylsi Dohassa 31 maan urheilijoita.

Ruotsista löytyy siis huippuja maailman kärkeen ja myös tasoa. Pitäisikö meidän siis kääntää jälleen katseet länteen ja ottaa opiksi ?

Ovatko kaikki palikat kohdallaan  suomalaisessa valmennusjärjestelmässä? Vastaako meidän valmennuksen taso maailman huipulle vaadittavaa tasoa? Miksi meillä vannotaan yhä laajan osaamisen nimeen, kun muualla maailmassa valmennus on jo vuosia keskitetty tiettyihin paikkoihin, jonne urheilijat hakeutuvat  ja jossa huippuvalmentajat ovat?

Dohassa Suomea edusti 22 urheilijaa, heillä kaikilla oli oma valmentaja. Ihan rehellisesti, löytyykö meiltä todella 22 maailman huippuluokan valmentajaa eri lajeihin? Tiedän, että tätä käsitystä ei kentällä niellä, mutta pitäisikö valmennusta kuitenkin keskittää niin, että kunkin lajiryhmän valmentaja tai valmentajat vastaisivat valmennuksesta yhdessä sen nuoruusvuosien valmentajan kanssa, kun urheilija saavuttaa tietyn tason.

Nuoruusvuosien valmentajien mielestä heiltä varastetaan hiomaton timantti jos näin tehdään, mutta voisiko asiaa katsoa niin, että he ovat hioneet timanttia, joka on tarkoitus viimeistellä yhdessä huippuvalmentajien kanssa. Eikö tämä yhteistyö voisi nostaa meidän juniorisarjojen menestyjät myös yleisen sarjan menestyjiksi?

Takaisiko tämä menettelytapa myös jatkumon yleisurheilumenestyksellemme?

Palataan vielä niihin sammakoihin. Ensimmäisen laukoi suuren yleisön mielestä Annimari Korte, kun hän totesi välieräjuoksunsa jälkeen saavuttaneensa jo tämän kauden tavoitteensa ennen sitä. Kortehan vain kertoi rehellisesti sen, mikä oli selviö jo ennen MM-kisoja; finaaliin ei olisi ollut ilman muiden kolarointia asiaa. MM-kisoista hän sai paljon kokemuksia ensi kesän olympialaisia varten, se oli MM-reissun parasta antia.

Toinen sammakko, jota hämmästeltiin Huomenta Suomen lämpiössäkin, oli keihään lajivalmentaja Petteri Piirosen tokaisu YLE:n lähetyksessä. Hän ilmoitti tyynesti, että viimeiset kolme vuotta on lajissa menty eteenpäin. Moni ihmetteli, mihin tämä väite perustui.

Suomen keihästilaston kärkitulos 86.93 on heikoin sitten vuoden 2011. Tämä ei tue Piirosen kommenttia. Kotimaan keihästilaston 30. parhaan tulos 66.90 on heikoin tällä vuosikymmenellä, laajalla rintamallakaan ei siis olla menty eteenpäin. 80 metrin rajan, joka tuntuu olevan jo haamuraja, ylitti tänä vuonna neljä heittäjää! Viime vuonna luku oli kolme ja sitä ennen kaksi.

Löytyihän se tilastofakta väitteen, että keihäässä on menty eteenpäin, tueksi.