Kannattajien vastuu

Heti alkuun on syytä kiittää suomalaisia jalkapallofaneja, etenkin jo eeppiseksi noussutta "Pohjoiskaarretta". Sen fanit ovat jaksaneet kiertää Huuhkajien perässä ympäri Eurooppaa, maajoukkueen ei ole tarvinnut pelata yhtään ottelua ilman kannustusta.

Syystäkin yksilölajien urheilijat ovat vähän happamia siitä huomiosta, jota Huuhkajat ovat saaneet. Harvan yksilöurheilijan perässä on maailmalla kiertänyt villisti kannustava fanilauma.

Kun Tero Pitkämäki hallitsi keihäsmaailmaan yhdessä Andreas Thorkildsenin kanssa, niin eipä Roomassa, Oslossa, Pariisissa eikä muuallakaan Timanttiliigan kisoissa näkynyt minun lisäksi muita suomalaisia. Katsomosta ei pystynyt bongaamaan yhtään Suomen lippua, eikä sieltä kuulunut yhtään kannustushuutoa.

Yksilölajeissa ei vain yksinkertaisesti ole fanikulttuuria ja siitä lajit saavat syyttää vain itseään. Lajiliitot voisivat kysyä, mitä he ovat tehneet sen eteen, että fanit lähtisivät huippujen perään maailmalle?

Palloliitossa ollaan oltu hereillä. He ovat olleet järjestämässä lippuja, matkoja ja tapaamisia fanien ja joukkueen kesken. Ei ihme, että kannustajat lähtevät kannustamaan suosikkejaan.

Koripalloliitto ja lentopalloliitto on tehnyt samaa, sen seurauksena EM-kisajärjestäjät ovat olleet huuli pyöreänä, kun härmäläiset ovat tehneet invaasion kisapaikkakunnille. Kannustus on ollut valtavaa, joukkue on saanut siitä voimaa ja pelien jälkeen se on myös osannut kiittää faneja.

Kun mietin oikein tarkkaan taaksepäin, niin itse asiassa se taisi olla Mika Häkkinen, joka synnytti tämän valtaisan kannustusmanian. Kun Häkä ajoi Budapestissa, saapui sinne parhaina vuosina kymmeniä linja-autoja Suomesta täynnä formula-faneja.

Tein kannattajien keskuudessa Hungaroringillä useitakin juttuja. Heille tärkeintä oli nähdä Häkkistä se 10 sekuntia, jonka aikana hän kiisi ohi suomalaiskatsomon. Häkä itse kuvaili Suomen lippujen rivistön näkemistä herkistäväksi kokemukseksi.

Häkkisen menestysvuosien jälkeen vastaavaa kannustusta ei ole nähty yksilölajeissa. Pieni, mutta äänekäs pohjalaisryhmä on toki kiertänyt Petra Ollin mukana Eurooppaa painin arvokisoissa, siitä kiitos heille.

Liechtenstein ottelussa osa katsojista teki kuitenkin jotain varsin itsekästä, "Pitch invasionin", eli ryntäsivät kentälle pelin jälkeen. Tapa on matkittu suoraan suuresta maailmasta ja nyt pieni ryhmä suomalaisia katsojia päätti, että he kuuluvat tuohon joukkoon. He viis veisasivat pelaajista ja muista katsojista, heille tärkeintä oli tehdä itsekin jotain suurta, rikkoa sääntöjä.

En voi uskoa, että tuon invaasion takana olisi ollut "Pohjoiskaarre", sillä heille pelin kunnioittaminen on tärkeää. Pelaajat ovat taas kunnioittaneet "Pohjoiskaarteen" toimintaa aina pelin jälkeen, kokoontumalla fanikatsomon eteen ja laulamalla yhdessä heidän kanssaan.

Helsingissä, historiallisella hetkellä, tuokin jäi näkemättä ja kokematta. Se on sääli, muutamat peliä kunnioittamattomat , itseään ajatelleet katsojat saivat lopulta aikaan ketjureaktion, joka pilasi valtaosan Töölön stadionilla olleiden loppujuhlat.

Jari Porttila