Hiihto hävisi nuorten jääkiekolle

Hiihdon kauden päätapahtuma Tour de ski saatiin pakettiin päivää ennen Mäkiviikkoa. Huomionarvoista oli se, että kotimaan tv-asettelussa kumpikin laji hävisi nuorten jääkiekon MM-kisoille, joiden suorien lähetysten alta saivat siirtyä niin hiihdot kuin mäkikisat.

Finnpanellin katsojaluvut vuoden viimeiseltä viikolta kuitenkin kertovat, että Tourin 15 kilometrin kisa oli urheilun katsotuin lähetys ennen Suomen jääkiekko-ottelua Kazakstania vastaan. Mäkiviikon avauskisa Oberissa ei mahtunut edes 10 katsotuimman ohjelman listalle.

Kymmenen katsotuimman ohjelman (TV2) joukkoon mahtui kolme Tour de Skin matkaa ja kolme jääkiekko-ottelua. Jos keskikatsojien lukumäärät lasketaan yhteen, niin voittaja on jääkiekko luvuin 1719000 -1656000. Nämä kaksi lajia vetivät siis vuoden viimeisellä viikolla jättiyleisön, mielenkiintoista nähdä millaiset luvut ovat vuoden ensimmäisellä viikolla.

Menestys olisi saanut olla kummassakin lajiryhmässä parempi, mutta totuuden nimissä kummastakin saatiin mitä etukäteen oli odotettavissa.

Pikkuleijonilla oli toki mahdollisuus pronsseihin, mutta kaikesta näki että mitalipelissä Ruotsi oli juuri tuon maalin verran parempi. Tappion syytä on turha hakea yksittäisistä pelin sisällä tapahtuneista asioista, joukkue oli nyt vain osiensa summa. Joskus pelissä käy tuuri, nyt ei.

Tour de skillä Iivo Niskanen romahti viimeisellä etapilla. Jälkikäteen saimme tietää, että hänen lonkkansa kramppasi stadionilta lähdettäessä tapahtuneessa törmäyksessä. Kun etapin ajasta valtaosa kiivettiin jyrkkässä kulmassa ollutta rinnettä, jokainen voi miettiä kuinka hyvin eteneminen tapahtui krampissa olevalla lonkalla.

Toki Iivon kohdalla Tour ei muutenkaan mennyt odotusten mukaan. Yksi kolmas sija etapilla oli paljon vähemmän kuin odotettiin. Iivo oli panostanut tänä vuonna touriin, nyt on sitten analyysin paikka, kysymys kuuluu missä mentiin metsään?

Niskasen sijoitukset Tourin etapeilla olivat 11-43-11-3-10-9-27. Tuon kolmannen sijan jälkeen odotettiin vastaavaa myös muilta perinteisen kisoista, mutta kun ei niin ei. Eihän tuo sarja huono ole, mutta ei sitä mitä Niskanen lähti hakemaan.

Perttu Hyvärisen kohdalla tilanne on toinen. Pertun vastaava sarja oli 27-37-15-11-14-28-15 etapeilla. Hyvärinen nosti itsensä Tourilla joukkoon, josta hän voi pujahtaa jopa 10 parhaan joukkoon yksittäisessä kisassa, eli hän otti selkeän nousun kohti maailman kärkeä.

Niskanen ja Hyvärinen valmistautuivat Tourille liki kuukauden, leiri alkoi jo ennen Davosin maailmancupia ja jatkui sen jälkeen. Pitkä leiri korkealla selkeästi sopii Hyväriselle, tuosta tiedosta on valtavasti apua kun valmistaudutaan seuraaviin arvokisoihin.

Naisten puolella Kerttu Niskanen ja Anne Kyllönen tekivät sen, mitä uskallettiin odottaa. Kyllönen vastasi siihen huutoon, jota osattiin odottaa kauden kotimaisten avauksien jälkeen, parantaen toki selvästi suorituksiaan maailmancupin kisoista.

Kummankin osalta voidaan iloita siitä, että he ovat pienen suvantovaiheen jälkeen nousemassa jälleen sille tasolle, jossa taistellaan yksittäisissä kisoissa TOP 10-sijoituksista, Kerttu jopa TOP5-sijoista. Hyvää taustatukea kaksikolle antoi Vilma Nissinen ensimmäisellä Tourillaan.

Tourinkin perusteella voi kuitenkin sanoa sen, että lajin painopiste on siirtymässä yhä selvemmin siihen suuntaan, johon eivät kuulu miehillä yli 15 ja naisilla yli 10 kilometrin kisat. Jatkossa väliaikalähtöjä tulee varmasti yhä vähemmän, sillä tv-yhtiöt ja sitä kautta sponsoriraha painavat suuntausta siten, että lähetyksen kokonaiskesto on korkeintaan 1-1,5 tuntia.

Suomessakin on hyvä pohtia lajin olemusta ja tulevaisuutta. Pitäisikö meillä, niin kuin Ruotsissa, tuoda urheilijoita sisään maailmancupeihin nopeusominaisuuksien kautta. Ruotsissahan panostetaan selkeästi sprinttiin ja lyhyisiin matkoihin, ihan sen vuoksi, ettei pian enää hiihdetä pitkiä matkoja.

Ja jos hiihdetään, niin silloinkin lähdetään matkaan yhteislähdöllä. Sekään ei ole suomalaisten vahvimpia puolia.