Enemmän avoimuutta rahanjakoon

Urheiluministerinä toimiva Hanna Kosonen avasi torstain Ilta Sanomille erikoisen rahanjaon taustoja. Ministerihän oli myöntänyt kahdelle aitajuoksijalle, Reetta Hurskeelle ja Annimari Korteelle 20 000 verottoman apurahan, mutta MM-kisoissa paras suomalaisaituri Nooralotta Neziri joutui tyytymään 10 000 euron apurahaan.

Iltasanomien selvityksen mukaan Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö oli Mika Lehtimäen johdolla esittänyt koko kolmikolle 10 000 euron apurahaa. Sama esitys meni vielä läpi opetusministeriön virkamiehen Ilkka Tolosen käsien kautta ministerille, mutta hän muutti  itse esitystä.

Kosonen siis nosti Hurskeen ja Korteen 20 000 apurahan saajiksi. Samalla hän nosti 3-loikkaaja Kristiina Mäkelän tuohon suurimpaan tukiosaan. Hänellekin olympiakomitea esitti vain 10 000 euroa.

Urheiluministeri oli siis käytännössä sitä mieltä, että Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön päätös ei ollut johdonmukainen ja nosti sen vuoksi kolmen naisyleisurheilijan tukea.

Siihen ministerillä on toki oikeus, jopa velvollisuus, jos esityksessä oli hänen mielestään korjattavaa.

Nyt moni kysyy, miksi hän ei nostanut myös Nezirin apurahaa, olihan hän MM-kisoissa paras suomalainen aituri?

Selitykseksi tarjotaan sitä, että Neziri oli anonut vain 10 000 euroa, eikä hänelle siis voitu myöntää enempää rahaa kuin mitä hän oli anonut.

Miksi kukaan ei sitten huomauttanut asiasta Nezirille?

Selitykseksi tarjotaan sitä, että anomukset piti toimittaa opetus-ja kulttuuriministeriöön tiettyyn päivään mennessä. Hakemukset toimitettiin vasta hakuajan umpeuduttua Olympiakomitean huippu-urheiluyksikköön.

Virkamiehet toimivat virkavastuulla, eivätkä voi siis puuttua omaehtoisesti siihen, paljonko urheilija rahaa hakee.

Tässä kohtaa moni on jo varmaan pudonnut ns. kärryiltä, eikä ihme, sillä eihän tässä byrokratiassa tahdo pysyä itsekään mukana.

Pakko kysyä, miksi veikkausvoittovarojen rahoista tulevien tukien anominen on näin monimutkaista. Lähetä anomus OKM:ään- sieltä ne lähetetään Olympiakomiteaan hakuajan umpeuduttua,  siellä huippu-urheiluyksikkö rankkaa ja lähettää hakemukset takaisin OKM:ään, jossa Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki käy ne vielä ylitarkastaja Tolosen kanssa läpi, joka lähettää anomukset ministerille, joka sitten päättää rahanjaosta. Tuossa vaiheessa pohjana on asiantuntijoiden esitys, mutta kuten nähtiin, ministerillä on oikeus muuttaa sitä.

Hengästyttääkö? Niin minuakin. Onko tämän todella oltava näin vaikeaa ? Ei varmasti? Aikooko joku tehdä asialle jotain ? Syytä olisi. Eikä siihen tarvita edes toimikuntaa.

Ensimmäiseksi tähänkin rahanjakoon pitäisi saada avoimuutta. Miksi saamme lukea tästäkin episodista vasta lehdistä? Miksi olympiakomitea ei voinut kertoa asiasta heti kun rahanjaosta tuli julkista tietoa?

Miksi ei voitu heti kertoa, että ministeri oli muuttanut Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön esitystä positiivisempaan suuntaan ?

Ei niitä urheilijoiden kannalta hyviä uutisia niin usein tule, etteikö niistä kannattaisi riemuita, vaikka siinä olisi vähän tallottu omia varpaita.

Jari Porttila