Suomessa on kolme aktiivitasolla pelaavaa pesäpalloilijaa, joiden palkintokaapissa on 18 SM-mitalia. Toni Kohonen, Roope Korhonen ja Antti Hartikainen. Kaikille on yhteistä se, että he olivat mukana 2000-luvun menestysseurassa, Sotkamon Jymyssä.

Kaudella 2018 Jymy jäi yllättäen neljänneksi, seuraavaksi kaudeksi Kohonen suuntasi Ouluun ja Hartikainen Kouvolaan.

Hartikaisen lähtöä Sotkamosta kummasteltiin pitkin kesää, syitä tuntui katsomokeskusteluissa olleen yhtä monta kuin keskustelijaa. Nyt Hartikainen kertoo miksi hän vaihtoi ensin Kouvolaan ja täksi vuoseksi mestari Joensuun riveihin.

-Pelasin Sotkamossa kaudesta 2001 lähtien, siinä tulivat kaverit ja pelityyli tutuksi. Kun sitten jäimme neljänneksi oli aika uudistaa joukkuetta ja halusin myös itse uudistua, Hartikainen kertoo.

-Kun sain Kouvolasta tarjouksen, päätin tarttua siihen. Uskon, että se oli hyvä ratkaisu Sotkamon ja minun kannalta. Sain uutta virtaa harjoitteluun ja uudet pelikaverit saivat minut näkemään lajia uudelta kantilta.

Hartikainen ei ole paljon miettinyt huikeita kausiaan Sotkamossa. Kun ihmettelen hänen voittamiaan 17 perättäistä mitalia, kysyy hän aidon hämmästyneesti.

-Onko niitä niin monta? En ole laskenutkaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että sain vastuullisen roolin joukkueessa vasta vuonna 2004, hän painottaa.

Vaatimattomuus on turhaa. Kun Hartikainen sai 2001 kultamitalin kaulaansa, pelasi hän Sotkamon paidassa yhden ottelun, lyöden siinä heti ensimmäisen pääsarjatason juoksunsa. Seuraavat kaksi vuotta menivät pääosin ykkössarjassa, mutta vuodesta 2004 lähtien hän oli Sotkamon kantava voima aina vuoteen 2018 saakka. Kultamitaleja palkintokaapissa on kaikkiaan 11, nyt hän haluaa tusinan täyteen.

Kouvolassa hän oli tilanteen rakentajana itse varmuus. Hartikaisen pomppu on aina ollut vastustamaton, mutta viime vuonna se sai kaikki haukkomaan henkeä. Ei ihme, että mies voitti sarjan kärkilyöntitilaston.

-Olen sisäistänyt pompun lyömisen aika hyvin, hän naurahtaa.

-Harjoituksissa sitä ei tule lyötyä kovinkaan paljon, keskityn niissä muihin vaihtolyönteihin. Pelissä ratkaisu tulee kuin selkäytimestä.

Hartikainen asuu yhä Sotkamossa, joten hän ei ole päässyt vielä hakkaamaan asettaan Joensuun kenttään. Se on kuitenkin varmaa, että vaikka kenttä on uusi, löytyy siitä sen verran kovuutta, että Hartikaisen ”kivitalon” korkuinen pomppu tulee joensuulaisille tutuksi.

Hartikaiselle sovitellaan Joensuun Mailassa isoa viittaa. Seuraikoni Tuomas Jussila jätti viime kauden päätteeksi seuran, nyt Hartikaisen odotetaan ottavan Jussilan roolin, niin sisällä kuin ulkona sekä myös pukukopissa.

-Tiedostan se, että minulle on tarjolla iso rooli ja olen siihen valmis. Kun on pelannut koko 2000-luvun, niin juuri tällaiset uudet haasteet antavat valtavasti motivaatiota.

-Jussila pelasi isossa roolissa myös ulkona, minäkin olen valmis samanlaiseen rooliin.

Joensuun ulkopelissä on monta ulottuvuutta. Seura otti ensimmäisenä käyttöön myös ulkopelin merkin, jossa kuviota vaihdetaan aivan viime hetkellä ennen syötön irtoamista.

-Pelasimme myös Kouvolassa alkukauden samalla tyylillä, joten ei se ole uusia asia. Ja mitä enemmän haasteita, niin sitä paremmin se motivoi.

Tilannetta helpottaa varmasti se, että Joensuun pelinjohtajaksi tuli mies Sotkamosta, Mikko Korhonen.

-Olen pelannut Mikon kanssa vuosia Sotkamossa ja ollut myös hänen johtamassa joukkueessa, joten tunnen hänen ajatusmaailman ja hän tuntee minut, Hartikainen painottaa.

-Lisäksi ajelimme talvella harjoitusleireille Joensuuhun samalla autolla, joten meillä on ollut paljon aikaa puhua hänen pelifilosofiasta.

Hartikainen kehuu myös estoitta Joensuun joukkuetta.

-Organisaatio on varmasti yksi parhaista Suomessa. Pelaajat puolestaan puhaltavat yhteen hiileen niin hyvin, että sanoin ”Doksalle” ensimmäisen leirin jälkeen, että minulla on tunne kuin olisin pelannut ikäni JoMan kaverien kanssa.

Joensuulla on alkavalle kaudelle vain yksi tavoite, mestaruuden uusiminen. Se olisi Hartikaiselle jo uran 12:sta SM-kulta.

-Voittamiseen ei kyllästy koskaan, hän naurahtaa.

-Toivotaan vain, että koronavirus saadaan hallintaan ja kausi päästäisiin aloittamaan jossain vaiheessa. Se on varmaa, että siitä tulee tiivis otatus, jossa on oltava hereillä alusta alkaen.

Jari Porttila

Topi Kosonen aloittaa jo 17 peräkkäisen kautensa Pattijoen Urheilijoiden riveissä, kun kausi jossain vaiheessa käynnistyy. Kosonen on pelannut superissa vain yhdessä seurassa, vaikka ottajia olisi vuosien varrella ollut useita.

-Meillä oli todella hyvä joukkue heti alusta alkaen ja se tuntui kuin omalta perheeltä, Kosonen kertoo.

Hän siirtyi Pattijoelle kaudeksi 2004, silloin hän kuki vielä opiskelujen vuoksi Jyväskylästä Pattijoelle, jääden kesällä asumaan paikkakunnalle. Nyt perhe asustaa omassa talossa, vajaan kahden kilometrin päässä Pattijoen kentästä.

-Nuorempana kyselyjä tuli muualtakin, mutta pikku hiljaa seurat taisivat ymmärtää, etten lähde täältä mihinkään, lukkarivelho naurahtaa.

Jos oli Kososelle selvää, että hän pelaa uransa Pattijoella, niin yhtä selvää hänelle oli jo juniorista lähtien se, että hän haluaa olla lukkari.

-Junnuna meillä oli Lappeenrannassa hyvä koulu lukkareille, silloin harjoittelin todella paljon joukkuetreenien lisäksi ja sieltä se kipinä syttyi.

Kosonen on lukkariksi pitkä, 193 senttinen, mutta hän liikkuu etukentällä kuin ketterä kärppä ja hakee näpyjä isolta alueelta.

-Yritän hyödyntää ulottuvuuteni ja kun nuorena tuli harjoiteltua paljon ketteryyttä, niin se taitaa olla salaisuuteni, hän naurahtaa.

Kosonen on aina ollut kova harjoittelemaan. Yhteisharjoitusten lisäksi hän on vetänyt omia harjoituksia ja nostellut palloa ilmaan myös kotipihalla.

-Parhaina vuosina toistoja tuli varmasti sellaiset 30 000, nyt ei enää niin paljon. Nyt täytyy kuunnella myös kroppaa ja antaa sen palautua harjoituksista, 38-vuotias Kosonen muistuttaa.

Pattijoki oli jo hallikaudella nousemassa jälleen mukaan mitalipeleihin. Seura voitti Kososen johdolla SM-kultaa vuonna 2008, hopeaa tuli jo kahta vuotta aiemmin 2006 ja pronssimitalit ripustettiin Kososenkin kaulaan vuosina 2011 ja 2012.

-Nyt meillä on kasassa joukkue, joka on valmis taistelemaan mitaleista, Kosonen vakuuttaa.

-Haapakosken Samin myötä saimme sisäpeliin lisää lyöntivoimaa ja ulkonahan Sami on itse varmuus.

Myös Kososella kulkee hyvin mailan varressa. Viime kaudella hän löi runkosarassa yhteensä 51 juoksua, se oli hänen uransa paras tulos tähän mennessä.

-Täytyy tunnustaa, että itselläkin on sellainen olo kuin nuoruuden päivinä, halu näyttää ja onnistua on nyt kova.

Haapakoskelle ja Kososelle on sovitettu Pattijoella kotiuttajan roolia, kaksikko pystyy varmasti takomaan kaudessa toistasataa juoksua ja se voi riittää yllättävänkin pitkälle. Kunhan nyt kausi päästäisiin aloittamaan.

-Olemme käyneet muutaman pelaajan kanssa peri kertaa kentällä lyömässä, mutta enemmän harjoittelussa on nyt satsattu fysiikkaan. Sitä on tehty omatoimisesti ja omin keinoin, kun salit menivät täällä kiinni.

Vaikka Pattijoki sai muutaman vahvistuksen ulkokentälle, ei Kosonen usko, että yhteen hitsaantumiseen tarvittaisiin pitkää aikaa.

-Nopeasti ne kuviot opitaan. Sigge ( Haapakoski ) on niin kokenut pelaaja, ettei häneltä mene kauan kun kuviot ovat selvillä.

Pattijoen viuhkamiehenä toimii Jussi Haapakoski, Samin veli. Kaksikko toimi yhdessä myös Vimpelissä, jonne Kosostakin yhdessä vaiheessa olisi haluttu. Nyt kolmikko pelaa yhdessä Pattijoella.

-Kun kausi toivottavasti jossain vaiheessa alkaa, niin siitä tulee tiivis. Se ei ainakaan meitä pelaajia haittaa, olemme tottuneet siihen, että viikossa pelattaan vaikka kolme peliä.

Jari Porttila

Superpesiksen viime kausien seuratuin pelaaja, vasta 19-vuotias Perttu Ruuskan kevät on muutosten aikaa. Vimpelin pesäpallolukion päättymisen merkiksi Ruuska painaa päähänsä valkolakin ja samaan aikaan hän valmistautuu ensimmäiseen kauteen, jolloin hän pelaa syöttölautasen ääressä, ykköslukkarina.

-Lukkarin tontti oli junnuna unelma ja parin viimeisen vuoden aikana siitä muodostui tavoite, Ruuska myöntää.

Muutos aikaisempiin vuosiin on iso, sillä tähän saakka Vimpelin moukari on takonut juoksuja jokeripaidassa. Ja niitä juoksuja on syntynyt, ensimmäisen kerran jo 15-vuotiaana, kun hän pelasi kolme runkosarjan ja kaksi playoff peliä, syntyi niissä kuusi juoksua.

Seuraavana vuonna 2017 saldo oli jo runkosarjan 34 ja pudotuspelien 24 juoksua. Vuonna 2018 Ruuska puhkaisi jo 100 juoksun rajan takomalla runkosarjassa 128 juoksua ja pudotuspeleissä 18. Viime kaudellakin juoksuja syntyi 106 ja pudotuspeleissä 16.

Nyt edessä on siirtyminen pelaamaan numerolla 4 tai 5. Vimpelin tasoisessa joukkueessa se merkitsee käytännössä myös kotiutuspaikkaa, mutta ei suinkaan aina ajolähtöä.

-Henkisesti tilanne saattaa olla nyt helpompi. Jokerina lyödessä pitäisi aina puhkaista kenttä ja lyödä ainakin yksi juoksu. Nyt eteen saattaa tulla paljon myös tilanteiden rakentelua, Ruuska pohtii.

Ruuskan siirtyminen lautasen ääreen ei ollut mikään hetken mielijohde. Hän on toiminut junnujoukkueissa viimeiset kaksi vuotta lukkarina ja tuurasi myös Janne Heimosta tämän loukkaantumisten aikana.

-Sain kehittyä todellisen mestarin opissa, kun sain pelata samassa joukkueessa Heimosen kanssa, Ruuska kiittelee oppimestariaan.

Perttu myöntää, että juniorina hän ihaili Toni Kohosen toimintaa lautasen ääressä.

-Toni oli idoli ja todellinen lajilegenda. Toinen kovan luokan lukkari on Topi Kosonen, toiveena olisi että pystyisin hakemaan näpejä etukentältä yhtä hyvin kuin hän.

Siirtyminen lukkariksi merkitsi sitä, että nyt Ruuska määrittää lautasen äärelle sen kuinka Vimpeli pelaa ulkona. Hän on paitsi lautasen, myös pelin herra.

-Se on totta, että lukkari määrittää pitkälti pelin tempon. Lähtökohtaisesti pelaamme välillä nopeaa, niin kuin tähän asti, mutta välillä myös pitkiä heittoralleja, Ruuska pohtii.

Ruuskan käsi on yksi superin kovimmista, joten takapesille heittelyä nähdään varmasti enemmän kuin Heimosen aikana. Se taas merkitsee vastustajan etenijöille kovia aikoja. lautasen herran tavoitteena on ottaa mahdollisimman monta kärpästä kauden aikana.

-Joukkueen kannalta on tietenkin hyvä asia, että runko on jokseenkin sama kuin aikaisemmin, Samin (Haapakoski) ja Jannen (Heimonen) lähtöä lukuun ottamatta. Olen pelannut myös lukkarina etukentän kanssa, joten aivan alusta ei hommaa tarvitse kenenkään opetella.

Vimpeli pelasi hallikaudella laajalla rosterilla, selviten silti neljän parhaan lopputurnaukseen. Se ja joukkueharjoituksen on maaliskuusta alkaen jouduttu perumaan.

-Saarikenttä on nyt sula, joten siellä on tullut käyty syöttelemässä ”oikeissa” olosuhteissa. Vielä en ole mailaan koskenut kun ulkona on vielä niin kylmä.

Kotona Ruuska on katsellut paljon videoita ja opiskellut joukkueiden kärkipelaajien pelitapaa.

-Jokaisen joukkueen roolipelaajia on tullut opiskeltua, katsottu kuinka he pelaavat ja mitkä ovat heidän mielilyöntejä.

-Vaikka lukkarin paikka on vaativa, en ota siitä paineita. Koen sen haasteet vain motivoivana tekijänä. On hienoa kun pääsee kehittämään itseään monipuolisesti.

-Lukkarina saa ja pitää kehittää itseään ja pelitapaansa koko ajan, itse koen vaihdoksen virkistävänä asiana.

Vimpelin yhdeksän vuoden mitaliputki meni poikki viime syksynä, joten on selvää, että joukkueen tavoite on mestaruus, kunhan kausi vain päästään aloittamaan.

-Se on asia johon en voi itse vaikuttaa, enkä vaivaa sillä päätäni. Tässä on nyt tärkeämpiäkin asioita, joista pitää huolehtia.

-Nyt mennään eteenpäin määräysten ja suositusten mukaan.

Jos määräykset pysyvät voimassa, viettää Perttu Ruuska toukokuun lopussa pienessä piirissä ylioppilasjuhliaan. Hän valmistui Vimpelin pesäpallolukiosta ja sen merkiksi päähän laitetaan valkolakki.

Jari Porttila

Pesäpallokenttien supermies, Sotkamon Joni Rytkönen löi itsensä suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään viime kesänä. Vai pitäisikö sanoa, että vempautti, sillä mailataituri tuli tutuksi mitä ihmeellisimmistä lyönneistään, jotka yllättivät kaikki, myös vastustajan.

-Ne lähtevät selkäytimestä ne lyönnit, Rytkönen naurahtaa.

Rytkönen siirtyi viime kesäksi Sotkamoon ja odotukset olivat sen mukaiset. Kun huippujoukkueeseen tullaan muualta, odotetaan vahvistukselta loisto-otteita pelistä peliin. Rytkönen vastasi huutoon.

-Talvi meni hyvin, mutta pakko myöntää, että ensimmäisessä pelissä jännitin aika kovaa. Kun siinä tuli onnistumisia, niin sen jälkeen kaikki olikin helpompaa.

Rytkönen tunnetaan pelaajana, joka pelaa tunteella ja moni epäili kuinka hyvin hän sopeutuisi Sotkamon pronsenttipeliin.

-Sanoin heti Komulaiselle, että minulle on turha tulla sanomaan, että nyt lyöt sen ja sen lyönnin. Jani vain naureskeli, mutta ei tullut kauden aikana kertaakaan ohjeistamaan, korkeintaan antoi muutaman vinkin.

Rytkönen kiitti vapauksista, kauden lopussa hänet kruunattiin etenijäkuninkaaksi ja kärkilyöntitilastossa hän oli kolmas. Lisäksi kaulaan ripustettiin SM-hopea.

-Kausi oli hyvä, mutta haluan olla parempi. Sen vuoksi talvi on harjoiteltu kovempaa ja paremmin kuin koskaan aikaisemmin, Rytkönen paljastaa.

Jotain harjoitusten laadusta kertoo se, että ennestäänkin maan nopeimman etenijän vauhti on vain kiihtynyt.

-Juoksin talvella 30 metriä omasta lähdöstä 3,72 kun aikaisempi ennätys oli 3,75. Sanoinkin Komulaisen Janille, että nyt pitää saada kennot kentälle, että pääsen kellottamaan ennätyksen alle 3,70:nen.

Rytkösen nopeuteen pystyy superissa vastaamaan vain Vimpelin Mikko Kanala.

-Mikko on myös äärettömän nopea, Rytkönen myöntää.

Nopeutta ja etenkin nopeita refleksejä Rytkönen tarvitsee myös ulkopelissä, sillä hän ottaa Markus Tuikan paikan etukentällä.

-Se on kova haaste, mutta mieluinen sellainen. Pelaan kumpaakin rajaa edessä, siinä pitää olla koko ajan pää mukana, ote ei saa herpaantua hetkeksikään.

Etukentällä pelaaminen tarkoittaa sitä, että Rytkönen pelaa parhaimmillaan vain muutamien metrien päässä lyöjästä. Pallo lähtee kovimpien pelaajien mailasta liki 200 km tunnissa, joten reaktioiden pitää tulla selkärangasta.

-Olen harjoitellut hallissa niin, että pyysin Korhosen Roopea lyömään kohti. Kieltämättä pallo tulee aika vauhdilla.

Katsomossa onkin usein mietitty, miksi etukentän pelaajilla ei ole minkäänlaisia suojuksia. Vaikka lyöjät ovat taitavia, niin vahinkoja voi aina sattua ja kovan pesäpallon osuma saattaa pahimmillaan päättää uran.

-Samaa olen miettinyt itsekin. Ainakin harjoituksissa, kun kohti tulee peräjälkeen 30 lyöntiä, voisi pitää jonkinlaisia säärisuojia, Rytkönen pohtii.

-Meilläkin kävi viime vuonna niin, että yksi kaveri sai pallon harjoituksissa reiteen ja joutui huilaamaan kolme sarjapeliä.

Peleissä Rytkönenkään ei ole valmis käyttämään suojuksia.

Rytköselläkin on alla loukkaantuminen, hän mursi talvella räpyläkäden sormen ja joutui parantelemaan sitä kuukauden päivät.

Rytkönen on kulkenut pitkän matkan Lohjan Louhesta ja Vihdin Pallosta Sotkamon Jymyyn. Koronavirus on sotkenut kaikkien valmistautumista kauteen, mutta hän ei anna sen häiritä.

-Olemme tehneet viisi-kuusi kuukautta töitä, ei sitä kannata heittää nyt hukkaan. Vaikka joukkueharjoituksia ei voi tehdä, niin jokainen voi panostaa fysiikkaan. Pienryhmissä, siis parin muun kaverin kanssa voi myös käydä lyömässä.

-Tietenkin se haittaa, kun ei voi harjoitella joukkueena ulkopelin kuvioita, mutta se on kaikilla sama asia.

Kun kausi jossain vaiheessa alkaa, on Rytkösellä ja Sotkamolla vain yksi tavoite.

-Mestaruus, meillä on niin kova porukka, ettei tavoite voi olla mikään muu.

Siinä kun useilla Sotkamon pelaajilla on palkintokaapissaan mitaleja vaikka muille jakaa, puuttuu Rytköseltä kultainen mitali.

Jari Porttila

Kuvat: Olli Korhonen

Juha Puhtimäki valittiin viime vuoden päätteeksi sekä vuoden pesäpalloilijaksi että vuoden lukkariksi. Valinnat olivat täysin oikeita, erikoista oli vain se, että valinnat olivat kiertäneet kesällä 35-vuotta täyttävää Puhtimäkeä viime syksyyn saakka.

Puhtimäki on kuitenkin tontillaan lautasen herra. Siinä kun moni lukkari ”vapisee” vastustajan kaaren edessä, niin Puhtimäen kohdalla vapisijat löytyvät kaarelta.

Puhtimäki on pelannut kaksi kautta Joensuun Mailassa, eikä liene sattumaa, että kummallakin kerralla joukkue on voittanut SM-kultaa. Puhtimäestä voi syystä sanoa, että kapellimestari johtaa omaa orkesteriaan.

-Pelaamme saumattomasti yhteen ulkokentän kanssa. Muutamme ulkokentän kuviota aivan viime hetkellä, se vaatii kaikilta saumatonta toimintaa. Ja se on toiminut, Puhtimäki kehuu joukkuettaan.

Joensuun Maila toi pesäpalloon ns. ulkopelimerkin, eli pelinjohtaja ohjaa ulkokentän sijoittumista laikalla, samalla tavoin kuin sisäpelissä annetaan merkkiä. Se vaatii pelaajilta paljon.

-Se on fyysisesti kovaa ja se on henkisesti vaativaa. Pitää muistaa niin monta eri asiaa ja liikkua merkkien mukaan, Puhtimäki painottaa.

Ensin merkin antaa ulkopelin johtaja, sitten Puhtimäki vielä varmistaa, että kaikkien liike on ollut oikea ja sitten syöttö lähtee. Mutta ennen tätä on kotipesässä nähty usein show, joka saa yleisön syttymään. Puhtimäki puhisee itsekseen, heittäen siinä samalla ”juttua” vastustajille, hän saattaa kävellä siepparin luokse supisemaan jotain ja palaa sen jälkeen istumaan syöttölautaselle.

-Haluan tarjota yleisölle vastiketta, haluan saada heidätkin syttymään peliin, Puhtimäki naureskelee.

Kotikentällä show saa yleisön todellakin liekkeihin, vieraskentällä huutelu on usein ronskimpaa, mutta se ei lukkaria häiritse.

-Se on hyvä, että herätän tunteita. Ja saattaahan siinä käydä niinkin, että lyöjän keskittyminen karkaa hetkeksi muualle, Puhtimäki virnuilee.

Menneen talven ja kevään aikana Puhtimäki on pyörittänyt viime kesän pelejä läpi päivittäin. Vaikka hän on kokenut lukkari ja tuntee vastustajat hyvin, aina voi oppia jotain uutta.

-Kyllä tässä on taas muutama uusi asia keksitty, aina on parantamisen varaa, hän painottaa.

Joensuussa noudatetaan tarkasti hallituksen asettamia rajoituksia, eikä JoMa ole päässyt vetämään yhtään harjoitusta koko joukkueella. Syöttämistä maan ykköslukkari on harjoitellut kotipihalla ja toiveissa on, että lumien sulettua hän pääsisi heittelemään tolppiaan myös Joensuun upealle stadionille.

-Neljän kaverin porukassa voimme harjoitella, minä syötän, yksi lyö ja kaksi ottaa palloja kiinni kentällä. Ja koko ajan muistetaan turvavälit, Puhtimäki painottaa.

Harjoittelun lomassa Puhtimäki on päättänyt auttaa myös tulevia lukkareita. Hän on tehnyt oman valmennuskoulun, jota voi tilata netin kautta.

-Kävimme juuri kuvaamassa viimeiset videot ja kurssi on nyt valmis. Tällaisena aikana täytyy kunnosta pitää kiinni ja samalla käyn videolla läpi lukkarin tärkeimpiä harjoittelumuotoja.

Monelle pesäpalloon vihkiytymättömälle laji saattaa näyttää ulospäin melko staattiselta, mutta tosiasiassa pelaajat juoksevat ottelua kohti parhaimmillaan yli 10 kilometriä. Fysiikankin on siis oltava kunnossa.

-Fysiikan merkitystä ei voi liiaksi korostaa ja nyt jokainen voi treenata sitä itsekseen. Joensuun pelisysteemi vaatii jokaiselta pelaajalta rautaista kuntoa, eihän meidän pelaajilla ole missään vaiheessa edes tilaisuutta nojata polviin, Puhtimäki naurahtaa.

Lukkarivelho ei ole antanut montaakaan ajatusta sille, koska sarja lopulta pääsee käyntiin.

-Se alkaa sitten kun se on mahdollista. Turha sitä asiaa on pyörittää mielessä. Mutta kun se alkaa, niin silloin ollaan valmiina.

Puhtimäki nostaa kaksi peräkkäistä mestaruutta vieneen Joensuun sarjan suosikiksi, mutta nimeää myös viisi muuta varteenotettavaa haastajaa.

-Sotkamo, Vimpeli. Kouvola, sitten kovasti vahvistunut Pattijoki ja yllätysjoukkueena nostaisin esiin Hyvinkään.

Jari Porttila

Yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista pesäpalloilijoista, Sami Haapakoski, vaihto viime kauden päätteeksi Vimpelin Vedosta Pattijoen Urheilijoihin. Siirto oli sarjan kovin ja kova se oli myös kymmenen vuotta Vimpeliä edustaneelle Haapakoskelle.

-Pakko myöntää, että se otti koville. Vimpelistä oli tullut kotini ja lapsenikin olivat kasvaneet siellä, Haapakoski myöntää.

-Oli se haikea paikka.

Mutta juuri perheen vuoksi siteet Vimpeliin oli katkaistava. Haapakosken perhe asuu Ylivieskassa ja jatkuva autoilu Vimpelin ja Ylivieskan välillä kävi voimille. Pelikauden aikana Haapakoski asui Vimpelissä ja perhettä hän näki vain peleissä.

-Se kävi liian rankaksi. Nyt olen saanut viettää aikaa perheen kanssa ja olla mukana lasten päivittäisissä rutiineissa. Se on kuitenkin tärkeintä.

Haapakoski oli voittamassa Vimpelissä yhdeksän kertaa peräkkäin SM-mitalin, joten menestystäkin tuli. Nyt hän pyrkii nostamaan Pattijoen samanlaiseen mitaliputkeen.

-Meillä on erittäin hyvä ryhmä, nälkäisiä nuoria ja konkareita sopivassa suhteessa. Hallisarja näytti jo sen, mihin pystymme, harmi vain ettei mitalipelejä ehditty pelaamaan.

Pattijoki rynni Joensuun, Vimpelin ja Kouvolan kanssa ”final four”- sarjaan, eli loppupeleihin. Nyt ne jouduttiin perumaan koronarajoitusten vuoksi.

Haapakosken meriittiluettelo on vakuuttava. Hän on pelannut 16 kertaa peräkkäin Itä-Länsi arvo-ottelussa, hänellä on 11 SM-mitalia, joista neljä kultaa. Hänet on kruunattu superpesiksen etenijäkuninkaaksi seitsemän kertaa ja kärkilyöntikuninkaaksi kaksi kertaa. Hänet on valittu myös vuoden pesäpalloilijaksi kaksi kertaa.

Seuranvaihto merkitsi 37-vuotiaalle konkarille kuitenkin uuden alkua.

-Vimpelissä minulla oli sama rooli ulkona ja sisällä lähes koko ajan. Nyt tuota roolia on muutettu.

-Ulkona pelaan kakkosvahtina, mutta sisällä numerolla neljä, eli pääkotiuttajana, Haapakoski paljastaa.

Nyt hänen harteillaan on siis juoksujen lyöminen, kun se Vimpelissä oli tilanteiden rakentaminen. Vimpelissä Haapakoski tunnettiin kolmospuolen ”pörriäisestä”, takuuvarmasta vaihtolyönnistä ja kakkosrajan puhkaisuista.

-Kentässä on aina tilaa hyvälle lyönnille, Haapakoski naurahtaa.

-Nyt ajatusmaailmaa on pitänyt uudistaa, pitää miettiä lyöntiratkaisuja uudella tavalla, hän myöntää.

Haapakoski tunnetaan taitopelaajana ja kenttien todellisena herrasmiehenä. Silloin harvoin kun hän tulistuu, siihen on painava syy. Nyt hän on saanut ja viime aikoina myös joutunut lataamaan akkuja omissa oloissa, sillä joukkue ei ole harjoitellut edes sallituissa pienryhmissä.

-Pihalla olen palloa pomputellut, mutta pääasiassa olen keskittynyt fysiikkaan.

-Meillä on Ylivieskassa hyvät kuntoportaat ja niitä on nyt tullut juostua. Kun viimeksi juoksin portaissa uran alkuaikoina, niin silloin juoksu kulki todella hyvin.

Haapakoski ei ole käynyt enää edes paikallisella punttisalilla, vaikka se auki onkin.

-Pitää ottaa varman päälle. Punttien sijaan olen heitellyt kuntopalloa omalla pihalla. Urheilukentällä olen käynyt vetämässä vetoja, yksin tietenkin.

-Meillä on täällä myös ylipainehalli, jossa on päässyt huonoilla ilmoilla harjoittelemaan.

Haapakoski odottaa innolla uuden kauden alkua, hän haluaa olla viemässä Pattijokea mahdollisimman korkealle sarjassa, pelataan se sitten millä systeemillä tahansa.

-Aika moni on arvuutellut, josko sarja pelattaisiin kaksinkertaisena runkosarjana, ilman play offseja. Se saattaa olla yksi mahdollisuus, silloin jokaisella pelillä olisi suuri merkitys.

Pattijoella on heittää peliin kova ryhmä. Lukkari Topi Kosonen on jo legenda omalla paikallaan, Haapakoski nostaa esille myös supernopean Severi Piispasen nimen.

-Kyllä meillä jalkoja pitäisi riittää jopa kahden kärjen pelaamiseen ja silloin tulee myös paljon kotiutusmahdollisuuksia.

Pesisväki odottaa myös mielenkiinnolla Pattijoen vierailua Vimpelissä. Silloin nähdään varmasti se ihme, että täysi Saarikenttä osoittaa pelaajaesittelyssä seisaaltaan suosiota vierailijan pelaajalle, Sami Haapakoskelle.

Jari Porttila

​Kuvat: Kari Kanasaari

Vimpelin Vedon yhdeksän vuotta jatkunut mitaliputki katkesi viime syksynä, kun joukkue hävisi pronssipelissä Kouvolalle suoraan 2-0 lukemin.

-Kyllähän se harmittaa vieläkin. Pelasimme todella hyvän runkosarjan ja sitten play offsit menivät aivan penkin alle, Vedon Mikko Kanala myöntää.

On siis selvää, että joukkue haluaa takaisin huipulle. Kanalalle se merkitsee vain yhtä asiaa.

-Mestaruus mielessä kauteen lähdetään. Minä olen sitä mieltä, että aina kun pelipaita puetaan päälle, niin kentälle mennään voittamaan, myös se kauden viimeinen peli.

Vedon joukkue uudistui merkittäviltä osin kauden jälkeen, kun lyöjäjokeri Perttu Ruuskasta tuli numerolla pelaava lukkari ja kun maan parhaaksi pesäpalloilijaksi useasti valittu Sami Haapakoski vaihtoi Pattijoelle.

Käytännössä se merkitsee numerolla 3 yleensä pelaavan Kanalan roolin korostumista, hänen olisi rakennettava ajolähtö numerolla 4 pelaavalla, Suomen kovimpiin lyöjiin lukeutuvalle Ruuskalle.

-Ei tilanne ole uusi, viime kaudellakin pelasimme Heikkalan kanssa usein numeroilla 2 tai 3, Kanala pohtii.

-Toki sen verran Ruuskan tulo numerolla pelaavaksi pelaajaksi muuttaa tilannetta, että hänelle olisi hyvä saada ajolähtö päälle.

Kanala on loistava vaihtaja, mutta hänellä on myös todella kova lyönti. Se on tuottanut useita kunnareita kauden aikana.

-Tilanne on minun kannalta hyvä, ulkokenttä lähtee varmasti hakemaan vaihtolyöntejä ja se avaa paikkoja koville läpilyönneille. Toki tärkeintä on rakentaa sitä tilannetta, hän muistuttaa.

Kanala on ollut jo vuosia yksi sarjan kuumimmista pelaajista, mutta usein kausi on ollut repaleinen loukkaantumisten vuoksi. Nytkin talvella hänen nilkkansa muljahti heti ensimmäisessä harjoituspelissä.

-Siinä tuli kuukauden huili, mutta nyt olen taas päässyt harjoittelemaan kunnolla. Tai siis sen mitä tässä ajassa nyt pystyy harjoittelemaan.

Joukkueharjoituksia Vimpelillä ei ole ollut, pienryhmissä saisi harjoitella, mutta Kanala on käynyt vasta muutaman kerran yhden pelikaverin kanssa lyömässä palloa ulkona.

-Mennään määräysten mukaan eikä hullutella. Kyllä tässä on aikaa vielä lajiharjoituksillekin, Kanala toppuuttelee.

Ennen rajoituksia Veto kävi perinteiseen tapaan testaamassa pelaajia ja perinteiseen tapaan Kanala oli ryhmän kovin mies. Hänen kevennetty pomppu on huikeat 67,5 cm ja staattinen 63 cm. Ne ovat kovempia lukuja kuin tämän hetken mäkimaajoukkueen hyppääjillä ja vetävät vertoja jopa Janne Ahosen luvuille!

-Olen satsannut harjoituksissa kimmoisuuteen ja nopeuteen. Pesänvälien täytyy kulkea vauhdilla jos haluaa tuoda juoksuja.

Kanala onkin yksi Superpesiksen nopeimpia miehiä, jos mittariksi otetaan pesävälien eteneminen. Nopeus ei ole tarttunut itsestään, vaan kovan harjoittelun kautta.

-Yhteisharjoituksien lisäksi käyn lähes päivittäin tekemässä omatoimisia harjoituksia, Kanala myöntää.

-Lisäksi toimin Vedon juniorivalmentajana ja käyn vetämässä kolme kertaa viikossa harjoituksia Vimpelin pesäpallolukiossa, siinä samalla tulee itsekin harjoiteltua.

Juuri tällä hetkellä Kanalan ja Vedon pelaajien ohjelmassa on menossa fysiikkavaihe, Alkuperäisen suunnitelman mukaan heidän piti olla Espanjassa avaamassa kausi. Koronavirus muutti kuitenkin suunnitelmia, nyt kauden pitäisi alkaa 2. kesäkuuta, mutta valistunut arvaus on, että vasta juhannuksen jälkeen päästään tositoimiin.

-Mielenkiintoista nähdä millaiseksi sarja muokataan, jos pelit päästään aloittamaan vasta heinäkuulla. Otteluita tulee ainakin paljon viikkoa kohden, Kanala pohtii.

-Toisaalta sarjaa voidaan hyvin jatkaa pitemmälle syksyyn, nythän kausi on jäänyt vähän kesken, kun syksyn lämpimät ovat jatkuneet kuukaudenkin sen jälkeen kun mitalit on jaettu.

Jari Porttila

Kuvat: Virpi Poikelin

Viime vuoden superpesiskauden suurimpia yllättäjiä oli Sotkamon Jymy ja erityisesti sen uusi lukkari Ville Väliaho. Jymy lähti kauteen alla kovia pelaajamuutoksia, mestaruusvuosien lukkari Toni Kohonen muutti Ouluun ja tilalle tuli Alajärvellä pelannut Väliaho.

Väliaho lunasti nopeasti paikkansa joukkueen dynamona ja hän pääsi nopeasti samalla aaltopituudelle muun ulkokentän kanssa.

-Sehän se oli se vaikein asia. Paperilla asiat kyllä saadaan kuntoon, mutta todellisuus nähdään sitten peleissä. Olen tyytyväinen siihen, että saimme yhteispelin nopeasti uomiinsa, Väliaho muistelee viime kautta.

Kausi toi Jymylle hopeaa, se taipui finaalissa Joensuulle voiton 1-3.

-Kausi oli hyvä, vaikka viimeisen pelin hävisimmekin. Tähän kauteen olemme valmistautuneet hyvin ja tavoite on ilman muuta SM-kulta.

Kauden alkua on jouduttu siirtämään jo kuukaudella ja moni arvioi, että pelaamaan päästään aikaisintaan vasta juhannuksen jälkeen.

-Olemme valmiita kun kausi alkaa, Väliaho vakuuttaa.

-Harjoittelu on sujunut koko talven hyvin. Nyt on menossa taas pieni fysiikkakausi ja odotellaan sitä, että päästään lyömään palloa oikealle kentälle.

Hallituksen linjauksen mukaisesti seurat eivät pidä yhteisharjoituksia, mutta 3-4 pelaajaa voi harjoitella samalla, isolla kentällä niin että yksi syöttää, yksi lyö ja kaksi kiinniottajaa ovat kentän eri laidoilla.

-Täällä on vielä lunta kentällä, joten tämä fysiikkakausi osuu sikäli hyvään paikkaan.

Väliaho on käyttänyt koronakriisin aikana paljon aikaa katsomalla viime vuoden pelejä uudestaan.

-Olen yrittänyt miettiä uusia juttuja päävastustajiamme vastaan ja ehkä sieltä jotain on löytynytkin.

- Tällä hetkellä harjoittelu painottuu Vuokatin ulkoilumahdollisuuksiin ja kotona tehtävään harjoitteluun, muun muassa perussyöttöä pystyn harjoittelemaan ihan kotona. 

Pallo on lähtenyt Väliahon kädestä talven aikana tuollaiset 30 000 kertaa, harjoitusmäärät ovat syötön osalta pysyneet suurin piirtein samoina vuodesta toiseen.

Kun Väliaholta kysyy tulevan kauden kovimpia vastustajia, tulee luettelo kuin apteekin hyllyltä.

-Joensuu kaksinkertaisena mestarina on varmasti kova, samoin Vimpeli, Pattijoki ja Kouvola. Meiltä lähti Hyvinkäälle pari kaveria, joten he ovat ainakin paperilla vahvistuneet, Väliaho vinkkaa.

Kun sarjan alku on tässä vaiheessa vielä veikkailun asteella, joutuvat pelaajat varautumaan kaikkeen. Yksi vaihtoehto on se, että sarja alkaa heinäkuussa ja sitten pelattaisiin jopa kolmea peliä viikossa.

-Kaikkeen on varauduttu, jos pelejä tulee paljon, niin sekin sopii hyvin. Kyllähän tässä odotetaan jo sitä päivää kun päästään kentälle.

Jari Porttila

Kuvat: Super Jymy oy

Vimpelin Veto aloitti torstaina huutokaupan, jossa kaupataan nykyisen superpesisjoukkueen käytössä olleita pelipaitoja viime kaudelta.

Huutokaupan helmi on kuitenkin Henri Puputin mestaruuspaita vuodelta 2010. Puputti oli joukkueen ratkaisupelaaja, nykyään hän pelaa Seinäjoen Jymy-Jusseissa.

Puputin paidan hinta on tällä hetkellä 100 euroa, toiseksi kovinta hintaa pyydetään Janne Mäkelän viime kauden sinisestä pelipaidasta, sen hinta oli iltapäivällä 85 euroa.

Perttu Ruuskan ja Mikko Kanalan valkoisten pelipaitojen hinta oli samaan aikaan 80 euroa.

Kaikkiaan huutokaupassa on myytävänä 19 aitoa pelipaitaa, jotka ovat siis olleet käytössä superin peleissä.

Pelipaitojen huutokauppa jatkuu maanantaihin 27.4 kello 12.00 saakka. Huudettavia paitoja pääset katsomaan tästä linkistä: http://huutokauppa.vimpelinveto.fi/

Veto torjuu koronaviruksen vaikutuksia myös muilla tempauksilla. Seuran kotisivuilta voi ostaa kannatuslippuja toukokuun peruttuihin peleihin. Saarikentältä voi myös varata itselleen vakiopaikan, istuimen hinta ilman pelilippuja on 75,00 euroa vuodessa.

Maksimusport ja osa superpesisseuroista tekee yhteistyötä niin, että maximusportin sivuilla seurataan ainakin Joensuun Mailan, Sotkamon Jymyn, Vimpelin Vedon ja Pattijoen Urheilijoiden joukkueiden ja pelaajien valmistautumista tulevaan kauteen.

Jari Porttila

Pesäpalloliitossa tehtiin viikonloppuna isoja muutoksia, kun toiminnanjohtaja Arto Ojaniemi siirtyy pesäpallon 100-vuotis juhlallisuuksista vastaavan juhlavuoden 2022 pääsihteeriksi. Hänen tilalleen valitaan myöhemmin uusi toiminnanjohtaja.

Liiton markkinointi- ja  viestintäjohtaja Jussi Pyysalo on irtosanoutunut tehtävästään. Samalla virka lakkautetaan.

Ojaniemi on toiminut pitkään pesäpalloliikkeessä ja nyt hänet on valittu johtamaan lajin 100-vuotis juhlallisuuksia. Vuodesta 2022 on tarkoitus tehdä lajin suurvuosi, silloin tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta siitä, kun Tahko Pihkala kehitti lajista kansallispelimme.

Ojaniemi valittiin pesäpalloliiton toiminnanjohtajaksi 2006. Ojaniemi täyttää helmikuussa 62 vuotta, joten mies on kahden vuoden kuluttua eläkeiässä.

– On todella hienoa ja etuoikeutettua päästä vetämään ainutlaatuista, uniikkia projektia ja keskittämään kaikki voimavarat siihen, kun Suomen kansallispeli pesäpallo täyttää kunniakkaat 100 vuotta, Ojaniemi toteaa.

Juhlallisuuksista on tulossa hienot ja vaikka kyse on kansallislajistamme, on yksi teema varmasti kansainvälisyys.

Pesäpallokausikin pääsi käyntiin sunnuntaina, kun Suomen mestari Joensuun Maila avasi hallipesiksen SM-sarjan. JoMan vieraana ollut Siilinjärvi joutui varsinaiseen myllyyn, Joensuu voitti ottelun 6-0, 4-0. Joensuussa oli ottelua seuraamassa peräti 1173 katsojaa !

Halli SM-sarja käynnistyy todenteolla helmikuussa.

Pesiskauden kovin siirtouutinen saatiin juuri joulun alla, kun Kouvolan Pallonlyöjät ilmoitti Toni Kohosen pelaavan seurassa ensi kaudella. Kohonen pelasi viime kaudella ykköspesiksessä Oulussa, kun seura ei onnistunut nousemaan Superiin, vaihtoi Kohonen seuraa.

Kojosen siirto on sikäli merkittävä, että hän ei pelaa Kouvolassa lukkarina, vaan alustavan suunnitelman mukaan polttolinjassa. Kouvolan lukkari on maan ykkössyöttäjiin lukeutuva Janne Kivipelto.

Kohosella on palkintokaapissa uskomaton määrä mitaleja ja muita kunnianosoituksia. Suomen mestaruuden hän on voittanut 10 kertaa, hopeaa Kohonen on pokannut 7 kertaa ja kerran myös pronssia. Hänet on valittu peräti kolme kertaa Vuoden Pesäpalloilijaksi, Vuoden Lukkarin palkinnon hän on saanut 13 kertaa ja kultaisen räpylän seitsemän kertaa.

Kohonen on pesäpalloilun elävä legenda on loistavaa, että hänet nähdään taas vuoden tauon jälkeen Superpesiksessä.

Kohonenhan on lautasen ääressä huippumies, mutta sitä hän on myös mailan varressa. Kouvola saa Kohosesta loistavan vaihtolyöjän ja kotiuttajan. Hankinta nostaakin seuran taas yhdeksi mestariehdokkaista.

Kohonen mukanaolo mahdollistaa myös sen, että Kivipelto saa halutessaan huilimahdollisuuksia kauden aikana. Eikä ole pahitteeksi, että joukkue en pelaajat tietävät, että sen riveissä on kaksi maan TOP 5 lukeutuvista lukkareista.

Kohonen nähdään ensimmäisen kerran uuden seuransa paidassa SM-halliturnauksessa.

- Töitä on tehtävä, mutta en ole ikinä pelännyt haasteita, enkä pelkää nytkään. Merkkien haistelu linjasta on tietenkin erilaista kuin kotipesästä, mutta lukkarit ovat kyllä aina talvisin ulkopeliharjoituksissa myös kentällä, Kohonen kertoi KPL:n sivuilla.

Kohonen on pelannut myös 22 kertaa Itä-Länsi otteluissa, ensi kesän yksi haaste on ottaa vyölle 23:s peli.

Jari Porttila